Lupailin Suomen tieteiskirjoittajien Facebook-ryhmässä esittelyä omistamistani kirjoitusoppaista. Sain niitä nipun joululahjaksi vuonna 2011 ja joitakin olen haalinut hyllyyni sen jälkeen.
Joidenkin kirjoittajien mielestä kirjoitusoppaat ovat turhia, koska kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. He ovat oikeassa ja väärässä. Kirjoittamaan kyllä oppii kirjoittamalla, mutta se ei ole ainoa luvallinen ja autuaaksi tekevä tapa. Fiksu kirjoittaja ammentaa oppinsa sieltä, mistä parhaaksi katsoo. Joillekin paras keino on nimenomaan vain tuottaa lisää tekstiä ja oppia siitä. Toisille oppaiden lukemisesta on vissi hyöty. Minulle oli.
Kirjoita kosmos – opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen
Kymmenen asiansa osaavaa genrekirjoittajaa valaisee toisaalta kirjoittamisen ja toisaalta nimenomaan spefikirjoittamisen saloja. Oma hyötyni oli hieman rajallinen, koska scifi on ollut hallussa lapsuudesta asti, mutta suosittelen silti lukemaan tämän läpi. Sivuilta voi hyvin löytyä jo omassa päässä kiertäviä ajatuksia, jotka lukiessa kirkastuvat ja jäävät mieleen.
Oriveden opit
Sain tämän vuodelta 1984 olevan oppaan lainaan työkaveriltani. Enkä ole vieläkään lukenut. Pitäisiköhän jo palauttaa? Tai neuvotella sopiva hinta, jolla kirja saisi jäädä hyllyyni asumaan.
Luova kirjoittaja – nuoren voiman liiton kirjoittajakurssi
Mistähän tämä edes on peräisin? Ei mitään muistikuvaa. Enkä ole lukenut.
Self-editing for Fiction Writers
Aloitin tätä, mutta sitten energia suuntautui muualle ja kirja jäi. Keskeinen idea oli, että kirjoittaja voi itse myös toimittaa omaa tekstiään, mutta silloin tekstiä on luettava eri tavalla. Tämä menee juuri nyt lukulistalle, koska sellaisia taitoja huomaan tarvitsevani koko ajan enemmän.
The Scene Book
Tämä oli kovaa kamaa ja luinkin sen läpi, mutta liian varhaisessa vaiheessa. Kirjassa pureudutaan syvälle kohtausten anatomiaan, lasketaan biittejä ja muutenkin tarkastellaan tekstejä hirvittävän analyyttisesti. Kun luin tämän, en saanut kaikesta sisällöstä otetta, koska fiktiotekstin ymmärrykseni ei ollut vielä silloin kehittynyt riittävästi. Nyt kirjoittajapiiritoiminnan ja muun palautteenannon seurauksena tämä voisi olla hyödyllistä lukea uudestaan. Kyllä, olisi. Listalle.
How to Write a Mi££ion
Lukematta, mutta selailun perusteella vaikuttaa hyödylliseltä. Lukulistalle.
Aiotko kirjailijaksi?
Mika Waltarin mainetta kerännyt opas. Hankittu suhteellisen vastikään, eli lukematta. Selailun perusteella aiheena on kirjoittamisen koko kirjo proosasta näytelmiin ja lehtijutuista lukemistoihin. Kyllä tämäkin pitää jossain vaiheessa lukea, vaikkei ehkä kovin kiireesti.
Word Work
Bruce Holland Rogersin kolumneista koottu kirja pureutuu kirjoittamisprosessin osa-alueisiin. Paljoakaan en osaa tästä enää tässä vaiheessa kertoa, mutta muistan hyvin, miten tämän luettuani ymmärsin paljon paremmin sitä elämäntapaa, johon olin ryhtymässä. Kuten kirjassa huomautetaan, kaikki neuvot eivät sovi kaikille, joten siksipä kannattaa lukiessa pohtia, mikä istuu omaan elämäntilanteeseen. Mitä kirjoittamiseltaan haluaa, ja miten sen voisi saavuttaa. Uudelleen lukemisesta saattaisi olla hyötyä, hmm.
Writing the Popular Novel
Loren D. Estleman on tunnetuin lännenkirjoistaan, joten genre ei ehkä osunut aivan nappiin, mutta opas oli oiva. Kirja puhuu siitä, millainen on menestyvä romaani ja mitä on hyvä ottaa huomioon, jos sellaisen haluaa kirjoittaa. Menestyvä tarkoittaa tässä kohdin myyvää, ei välttämättä kirjallisilla ansioillaan henkseleitä paukuttelevaa Nobel-teosta. Tämänkin lukeminen tuntui aikanaan vaivan arvoiselta, joten saatan tämänkin kerrata.
The Elements of Style
Jos aikoo kirjoittaa englanniksi, tämä kirja on oltava hyllyssä, ja luettuna. Sadan vuoden ajan tämä opas on muodossa tai toisessa tarjonnut apua miljoonille. Näin olen ymmärtänyt. Jossain vaiheessa aion ryhtyä kirjoittamaan novelleja myös suoraan englanniksi ja sitä ennen aion käydä tämän kirjan huolella läpi kannesta kanteen. Alkua olen lukenut ja se on riittänyt vakuuttamaan. (Lisäys: osa ohjeista on vanhentuneita ja oman pään käyttö sekä nykyaikaisten tekstien lukeminen vertailun vuoksi suotavaa.)
Booklife
Tämä saattaa olla tärkein kirja, jonka tältä saralta luin. Jeff Vandermeer käy läpi kaikki merkittävät seikat kirjailijan uralla. Lukukokemus oli sekä raskas että rikastava. Raskas se oli siksi, että sivuja ei voinut vain käännellä, tekstin ei voinut antaa soljua. Koko ajan mietin, joka kappaleen jälkeen, mitä tämä tarkoittaa juuri minulle? Mitkä ovat minun alustani? Miten minä käytän niitä tehokkaimmin? Millaisen työlistan teen? Miten tiiviisti seuraan sitä? Mitkä ovat tavoitteeni nyt, ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua? Jos Booklifesta aikoo saada kaiken mahdollisen irti, se vaatii paljon energiaa, mutta se myös antaa käsittämättömän määrän korvaamattomia välineitä. Tänä vuonna olen laiskistunut enkä ole enää edes tehnyt työsuunnitelmia. Ehkäpä siksi deadlinet pääsevät hiipimään salakavalasti niskaan ja hommia tuntuu välillä olevan liikaa. Pitää lukea Booklife uudestaan ja ryhdistäytyä.
Writing Science Fiction and Fantasy Television
TV-scifin opas jäi pahasti kesken, koska päästyäni siihen olin jo hautautunut novellien ja raapaleiden maailmaan. Jos aion jossain vaiheessa edistää kuunnelmasuunnitelmiani, tämä voisi olla hyvinkin hyödyllistä luettavaa.
The Joy of Writing Sex
Olennaisin oppi tässä kirjassa on, että seksikohtauksella ei ole merkitystä ilman hahmojen motivaatiota. Kyseessä on intiimi inhimillisen kanssakäymisen muoto, joka rakentuu sen varaan, mikä hahmojen suhde on kaikessa muussa. Sinänsä ilmiselvä asia, mutta hyvä sekin on sanoa ääneen. Muistaakseni masturbaatiota käsittelevä osio sai kirjoittajansa vaivautuneeksi ja se näkyi myös käsittelytavassa.
Writing for Soaps
Joskus vuonna D&D ostin tämän oppaan jostain antikvariaatista. Kirja oli nopealukuinen ja vaikken tällä haavaa tähtääkään saippuakirjoittajaksi, se oli hyödyksi. Sain vilkaista kulissien taa, miten ammattimainen käsikirjoittaminen toimii, etenkin ryhmässä.
Haluatko todella kirjailijaksi?
Tämä ei käsittele niinkään kirjoittamista, vaan kirjailijuutta, ja sitä mitä kaikkea on hyvä tietää aiheesta nykypäivän Suomessa. Kirja käy läpi kustantajia, merkkihenkilöitä ja joitakin termejä, jotka olisi hyödyllistä osata.
Kirjoittamisesta – muistelma leipätyöstä
Stephen King kertoo omasta kirjoittamisestaan ja elämästään sen kanssa. Loppupuolella käydään läpi kirjoittajan työkaluja ja kovaksi keitetty ammattilainen pääsee heittelemään tärppejä tulokkaille. Ei ehkä mullistanut maailmoja, mutta oli pirullisen viihdyttävästi kirjoitettu.
Zen in the Art of Writing: Releasing the Creative Genius Within You
Ray Bradburyn kirjoittama opas on lukematta, ja näemmä arkistoitu johonkin ihan toiseen hyllyyn kuin missä sen pitäisi olla. Hemmetti.
Routakoto 