Uusi pohjoinen – maailma vuonna 2050

Uusi pohjoinenUusi pohjoinen – maailma vuonna 2050
Laurence C. Smith
Suomentanut: Tuukka Perhoniemi
URSA, 2011
ISBN: 978-952-5329-96-4

Laurence C. Smith on reissannut pitkin pohjoisia ulottuvuuksia vuosien ajan, Kanadasta Suomeen, Grönlannista Siperiaan. Noilla retkillään hän on tarkkaillut ympäristöään, tutkinut ilmiöitä tieteellisesti ja haastatellut asukkaita varsin laajalta alueelta. Saamiensa tietojen perusteella hän on muodostanut kuvan siitä, miltä maailmamme, ja etenkin sen aivan pohjoisimmat osat, näyttävät vuonna 2050.

Kaltaiselleni scifistille tieteellinen spekulaatio on välttämätön osa henkistä ruokaympyrää. Vaikkei maltillisissa visioissa olekaan mitään vikaa, itseäni kiehtoo eniten rankat revittelyt ja äärirajoille ajetut ajatusleikit ihmiskunnan tulevaisuudesta. Tältä osin Smith toppuuttelee lukijaa malttiin. Hänen kirjansa pohjaa oletukselle, että mitään kovin radikaalia ei tapahdu, vaan maailma jatkaa vakaasti nykyisillä kehityslinjoillaan. Ei siis yllättäviä käänteitä uudistuvien energiamuotojen kanssa, ei massiivista maailmansotaa, ei läpimurtoa hiilinielujen kanssa. Näillä oletuksilla maailma ei vielä näänny nälkään, kuole janoon tai huku vesimassojen alle, vaikka näitä jokseenkin häijynkuuloisia asioita voi tapahtua paikallisesti.

Kirja nimeää neljä maailmanlaajuista voimaa, joita ymmärtämällä voidaan tehdä oletuksia tulevasta. Ne ovat 1) demografia eli väestölliset muutokset ja liikkeet, 2) luonnovarat eli ihmisten tarve tietyille asioille kuten öljy, kaasu, mineraalit ja puhdas vesi, 3) globalisaatio eli kansainvälinen kauppa, pääoma ja kaikenlaiset muut maailmanlaajuiset prosessit, jotka muuttavat yhteiskuntaa verkottuneemmaksi, ja 4) ilmastonmuutos. Smith tarkastelee kutakin voimaa erikseen ja nivoo niiden vaikutuksia yhteen.

Läheskään kaikkea en ala summeeraamaan, mutta muutaman itseäni kiehtovan asian nostan esiin. Yksi oli jäätiet, joita voi käyttää vain talvella vesialueiden ollessa paksussa jäässä. Moni asutuskeskus tai teollisuusalue on puhtaasti näiden varassa ja lyhenevät talvet aiheuttavat liikenneyhteyksissä pahoja ongelmia, sen lisäksi että ikiroutaiset maa-alueet sulavat ja romahduttavat taloja ja muuttavat alkuperäiskansojen elinkeinoja. Toinen kiinnostava seikka oli kaupungistuminen. Suurkaupunkien määrä kasvaa, mutta elinolosuhteet vaihtelevat radikaalisti vaikkapa Singaporen ja Lagosin välillä. Erojen kuvailu oli varsin pysäyttävää. Kolmas yllätys oli vesisodat, joista on ollut puhetta siellä täällä. Ilmeisesti vedensaanti ei ole ollut yhdenkään sodan syynä tähän mennessä. Jopa vihamielisissä väleissä olevat valtiot ovat onnitusneet sopimaan vedenjakamisesta. Pitenevät ja laajenevat kuivuudet voivat toki kärjistää tilanteita. Merkillepantavaa oli myös alkuperäisväestöjen oikeudet pohjoisissa maissa. Alaskassa ja Kanadassa heidät on otettu mukaan joko luonnonvarojen hyödyntämiseen tai asioista päättämiseen, kun taas pohjoismaissa ja Venäjällä oikeuksia ei juuri ole.

Kerronta on hyvin sujuvaa eikä äidy kuivaksi edes statistiikkojen kanssa. Tilastot ja listat tukevat tiedon välittymistä erinomaisesti. Uusi pohjoinen onkin hyvä esimerkki siitä, että valittu tyyli on kaikki kaikeassa. Kun kirjailija heittää itsensä mukaan ja osaa asiansa, tiukastakin asiasta saadaan viihdyttävä esitys.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s