Kultainen temppeli
Kiskon itseni rantatöyräälle. Valun vettä ja verta. Kehoni tärisee voimainponnistuksista. Olen ainoa jäljellä. Sademetsä on niellyt muut seurueeni jäsenet. Tarvikkeeni ovat lopussa ja viimeinen ruuhi nyt vuolaan virran pohjassa.
Painan pääni mätästä vasten, kun hetkellinen kimallus osuu silmääni. Se riittää palauttamaan voimani. Nousen seisomaan ja suuntaan kulkuni syvemmälle siimekseen. Lyhyt matkani päättyy aukiolle, jota reunustavat ikivanhat kiviset rakennukset, mutta niitä en edes huomaa. Edessäni kohoaa tarunomainen kultainen temppeli, joka on nimensä mukaisesti valettu tuosta jalosta metallista.
Ääni murtaa lumouksen. Hurraavat joukot purkautuvat kivirakennusten varjoista. Kuvausryhmä ilmestyy temppelin takaa.
”Onneksi olkoon, selvisitte seuraavalle kierrokselle. Muistinne pyyhitään ja pääsette etsimään temppeliritarien aarretta!”
Routakoto 