Vuodenvaihteessa päätin kirjoittaa joka päivä yhden raapaleen. Nyt ollaan puolivälissä. Aikeeni on, kunhan vuosi saadaan loppuun, kasata syntyneistä raapaleista toimiva kokoelma ja lähestyä sillä kustantajia.
Puolen vuoden aikana hämmästyttävän moni on joko likettänyt raapaleita Facebookissa, kommentoinut niitä blogissa tai kehaissut jotakin tarinaa ihan livenä. Arvostan noista myriadeista palautteista jokaista. Ilman näkyviä lukijoita olisin varmaan haudannut koko projektin kuukaudessa. Kiitos.
Palautetta minulla siis jo on, mutta nyt kaipaan lisää. Käännyn lukijoideni puoleen ja pyydän mielipiteitä tulevan kokoelmani sisällöstä.
Kerro minulla, arvoisa lukija, mitkä raapaleet kuuden kuukauden ajalta kutkuttivat eniten tai iskivät parhaiten!
(Olen laatinut valmiin listan järjestysnumeroineen ja nimineen. Nimeä klikkaamalla saa itse raapaleen näkyviin.)
Tätä pyyntöä voi lähetyä monella tavalla. Voit luetella pari kolme mieleen jäänyttä ja sillä hyvä. Tai voit lukea läpi kaikki tähän asti ilmestyneet ja kertoa mielipiteen vaikka kustakin erikseen. Arvostan jokaista panosta, johon teillä kullakin sattuu riittämään energiaa. Jos haluat, voit kertoa myös miksi jokin tarina nousi muiden yläpuolelle. Palaute kun auttaa kehittymään kirjoittajana.
Mielipiteensä voi kertoa useampaa tietä. Blogiin voi jättää kommentin, viestin voi lähettää Facebookin kautta, ja maili kulkee aina (osoite: simo@utu.fi). Toivotuin tapa olisi blogin kautta, mutta mikä tahansa keino savumerkeistä telepatiaan kelpaa.
Käyn myös läpi jo tulleet palautteet, joten tähänastiset panoksenne ja interaktionne huomioidaan.
Routakoto 
Eräs blogin lukija raakkasi laajan suosikkilistansa lyhyeksi listaksi. Luvalla julkaisen hänen seitsemän ehdotonta suosikkiaan perusteluineen. Hänelle nämä kolahtivat lujaa.
25 – Mahtava tunnelma. Kai tässä iskee se, miten erilaisia mielikuvia ja mielentiloja ehditään sadan sanan aikana herätellä. Tunkeutuu ihon alle ja jää mieleen kummittelemaan
26 – Tässä kiehtoi se arvoituksellisuus. Mihin kaikki valo katosi? Mitä tapahtuu? Missä kaikki muut ovat? Veikö pimeys? Pelottavaa. Lopetuskin kuulostaa kohtalokkaalta.
107 – Ei tästä nyt voi olla pitämättä. Hirmu sympaattinen ja haikea. Tulee semmoinen ”tahtoisin vain halata”-fiilis.
112 – Tämä sitävastoin oli räiskähtelevän riemukas. Fiilis on ihan käsin kosketeltava.
142 – Runollinen. Elegantti. Kaunis ja koskettava kokonaisuus.
173 – Tämä vaan yksinkertaisesti toimi. Kuin joku Outer Limitsin parhaista jaksoista sataan sanaan tiivistettynä. Raapaleen luettua tuli jotenkin itsekin käytyä minäkertojan puolesta läpi pieni küblerross pikakelauksella.
174 – Vähän marmorikynttilän tapaan tämäkin kutkutti arvoituksellisuudellaan – ei niinkään lopun suhteen, enemmän jäi jänskättämään jutun suurempi kuvio medaljongeineen. Ja se, olisinko itse pystynyt olemaan avaamatta.
Tässä saman lukijan seitsemän suosikkia loppuvuodelta.
203 – Teemaa on toki varioitu eri tahojen toimesta eri aikoina, mutta pidin toteutuksesta. Vaikka käännettä pedataan heti alkuun, sitä ei silti arvaa etukäteen. Jos paalutusrobotti vastoin odotuksia pääseekin paikalle, niin WALL-E voi sitten vaikka asua siinä talossa, kunnes tulevat lauhat sateet.
226 – Edustaa tämänkertaisissa poiminnoissa näköjään yksinään kauhuteemaa. Joukossa oli monta hienoa ja hyytävää, mutta tämä on jotenkin tosi napakka. Saa mielikuvituksen heti työstämään selityksiä ja taustatarinoita.
237 – Tämä puolestaan taitaa olla vitsiosaston edustaja. Muuttuu vakavasävyisestä absurdiksi juuri sopivalla tempolla, ja lopussa on vielä hyvä badum-tshhh-punchline.
248 – Arvoituksellinen tunnelma ja yllättävä lopetus. Sai ihon miellyttävästi kananlihalle.
296 – Kukapa muka voisi olla pitämättä Jake Cannonista, tuosta oivasta avaruusajan sankarista?
332 – Hyväntuulinen ja leppoisa pikku tarina. Pisti hymyilemään ja jäi mieleen.
350 – D’awwwwwwh….
Jussi Katajala piti seuraavista raapaleista.
Tammikuun parhaat: Antarktiksen Kheops, Pienet kissat, Yöjuttu, Universumin prinssi, Tuuli nurkissa, Joka vuosi sama juttu, Skanssi, Aamu
Helmikuun parhaat: Nollapiste, Sotaleikki, Perintöesine, Humala
Elina Hellstenin palautetta:
Tammikuun huomioita:
Taikatempun hienous on loppukaneetissa, se naurattaa kerta toisensa jälkeen.
Palkkapäivä on raapaleena paljon parempi kuin pitempänä novellina.
Aamu tempaa mukaansa sadan sanansa ajaksi. Yleensä noin lähelle pääsee vain romaanissa.
Liha on… outo. Tekisi mieli käkättää mielipuolisesti.
Ja aurinkokin on liian kuuma. Milla ja Meri on mun uudet idolit.
Universumin prinssi ansaitsee kunniamaininnan raapalehistorian hienoimmasta henkilöhahmon päämäärästä.
Antarktiksen Kheops on vaan ihanan lovecraftmainen.
Uuden kodin, Etiäisen ja Muumion loppukoukut ovat ennalta-arvattavia ja tylsiä.
Bloopista ja Tuulesta nurkissa koko koukku puuttuu.
Helmikuun huomioita:
-Kyttääjä on yksi koko joukon parhaista raapaleista. Päähenkilön asenteessa on jotain samalla tavalla vinksahtanutta kuin Taikatempussa.
-Perintöesine on taas täynnä lovecraftilaista mörkömystiikkaa, josta vaan satun tykkäämään.
-Kaksintaistelusta en voi olla tykkäämättä.Kaksi niin totaalisen päinvastaista sankaria kuin voi olla. Sitäpaitsi jo on Harryn aikakin kasvattaa munat. (Ja sanon tämän galaktisen mittakaavan HP-fanina.)
-Level up on ihanan kieroutunut. Kyllä Lovecraftillekin saa välillä näyttää keskaria.
-Sotaleikissä viehättää kai pommit. Pommit on aina kivoja. Varsinkin planeettoja tuhoavat pommit. Pum!
-Palvelevan puhelimen idea on vaan hyvä. Parhaat ideat kertoo useinkin enemmän tästä realiteetista kuin spefistisestä. Mielellään ilman kaukaahaettuja metaforia, kiitos. (Inhoan sitä Kafkan ötökkäjuttua. Tosissani.)
-Aamupala taas on paras Milla&Meri -juttu. Siinä on taas se päähenkilön vinksahtanut asenne, jolla ankkuroidutaan järjelliseen todellisuuteen vaikka mitä tapahtuisi. Ihanaa!
-Nollapiste ei ensin imaise, mutta loppu on taas sitä kieroutuneisuutta, joka saa sieluni heläjämään.
-Pulmalinja on ihastuttava, paitsi lause ”Myin sitten sieluni” on turha. Jos ei lukija sitä muuten tajua, saa olla tajuamatta. Raapaleissa ei selitellä.
-Ithaquan ilma on hyvä. Ja vaatii ehdottomasti sen ”Tahdon elää”.
-Parven kieli ei oikein toimi, se tökkii jostain syystä.
-Siivousurakka on muuten hyvä, mutta ”sinällään” hyppii silmille ja potkii silmämuniin. Auts.
-Ylösnousemus toimii kaikilla muilla tasoilla paitsi kielellisesti. Liian mukataiteellista korulauseilua näin lyhyeen juttuun.
-Jasmiinihärdelli on sekava, taitaa olla ainoa Milla&Meri -juttu, josta en pidä.
-Signaali toimisi paremmin ilman viimeistä lausetta.
-Portaat jää vajaaksi, se ei kanna näillä eväillä omillaan.