Kirja-Blogistanian kuulumisia

Löysin sopan, jossa keittää lusikkaani, vaikka soppa ei varsinaisesti minulle mitenkään kuulu. Vaan enpä malta olla keittämättäkään.

Ilmeisesti sunnuntain Hesarissa oli jokin artikkeli kirjabloggaajista. En ole lukenut sitä. Muiden kommenteista olen päätellyt, että siinä puhuttiin bloggaajien vallasta, kustantamoiden talutusnuorassa olemisesta ja siitä, miten pitää blogata myös vähälevikkisestä kirjallisuudesta ja vanhoista opuksista.

Täysin lukematta koko artikkelia koen, että se ei puhuttele minua tai koske minua. Jäänee siis lukemattakin.

Ensinnäkään en koe itseäni varsinaiseksi kirjabloggariksi. Kirjojen ja sarjakuvien lukeminen kuuluu osana pyrintööni kirjoittaa fiktiota ja lukemastani kirjoittaminen kehittää kykyäni analysoida muiden töitä. Tämän prosessin avulla kehityn itse tarinamaakarina. Toinen motivaatio on kertoa muille, jos ja kun törmään johonkin hyvään. Eihän niistä kirjoista pääse keskustelemaan kenenkään kanssa, jos kukaan kavereista ei ole niitä lukenut. Arvosteluiden jako blogin kautta on siis vain sivujuonne kirjallisella urallani.

Toisekseen oma leipälajini on selvästi spekulatiivinen fiktio. Sarjakuvien puolella haarukkani on hieman leveämpi, mutta sarjakuva ilmaisumuotona taitaa edelleen kuulua Suomessa marginaaliin, vaikkei sille mitään järkeviä perusteita olekaan. Fiksua olisi toki lukea mahdollisimman laajalti, mutta luen hitaasti ja aikaa on vähän, joten lukulistalle päätyy lopulta niitä kirjoja, joista jo etukäteen voin olettaa pitäväni. Tämä kaikki aiheuttaa sen, että oletusarvoisesti kirjoitan vähälevikkisemmistä kirjoista jo ilman eri kehotusta.

Joillakuilla on tietääkseni tapana merkitä arvostelun yhteyteen, onko kirja saatu arvostelukappaleena vai hankittu muilla keinoin. Itse en ole tähän ryhtynyt, enkä oikein näe syytä ryhtyäkään. Iso osa arvostelemistani kirjoista ja sarjakuvista on erikseen pyydettyjä arvostelukappaleita. Tämä johtuu pääsääntöisesti kahdesta seikasta. Näillä palkoilla ei juuri osteleskella uusia kirjoja kauppojen hyllyiltä, ja laiskan luonteeni vuoksi joudun luottamaan arvostelun lupaamisen aiheuttamaan paineeseen oikeasti lukea teos. Arvosteluiden tehtailu on ainoa toimiva mekanismi minun lukea juurikaan mitään uutta. Tästä johtuen, puolestaan, todennäköisesti pidän lukemastani. Positiiviset arvostelut ovat siis seurausta etukäteen tehdyistä valinnoista, ei tarpeesta miellyttää ketään.

Muiden kirjablogeja seuraan vain satunnaisesti, koska {ajan ja energian määrää koskevat lausunnot tähän}, minkä lisäksi olen, kuten jo mainittu, jokseenkin laiska olio. Morren maailmaa lueskelen välillä ja muutamaa muuta aloin juuri seurailla Twitterissä.

Mainittakoon erikseen, että olen varsin kiinnostunut lähtemään kustantajien järjestämiin promotilaisuuksiin, etenkin jos luvassa on ilmaiset juomat ja matkat maksetaan. Jäänkin istumaan ja odottamaan kutsuja, kenties jopa henkeäni pidätellen.