Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2012

The Perry Bible Fellowship Almanakka

Julkaistu 3 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

The Perry Bible Fellowship AlmanakkaThe Perry Bible Fellowship Almanakka
Nicholas Gurewitch
Kumiorava, 2011
ISBN: 978-952-67423-5-9

The Perry Bible Fellowship. Tämän arvostelun puitteissa jaan ihmiset kahteen ryhmään. Ne, jotka tietävät, mikä Perry Bible Fellowship on, ja ne, jotka eivät tiedä. Asiasta pitää näet puhua erilaisista lähtökohdista riippuen siitä, kumpaan joukkoon arvostelun lukija kuuluu. Toisaalta, jos PBF on jo tuttu, se on sitten tuttu läpikotaisin. Kahden mahdollisesti eri kokoelman välillä ei voi olla niin suuria tyylillisiä eroja, että niistä pitäisi välittää. Suuntaan siis tekstini teille, joille tämä sarjakuva on vielä tuntematon suuruus.

PBF. Se on rienausta, se on julmuutta, se on tyhmiä ihmisiä, onnettomia sattumuksia ja arkipäivän kauhua. Se on mustaa komediaa, kieroutuneisuutta, maailman epäreiluutta ja omituista huumoria. Eniten se kyllä on kuolemaa ja seksiä.

pbf Korpikaverit
Kansi on värikäs ja harmiton. Tähän mennessä pitäisi kuitenkin jo olla selvää, että ekaluokkalaisen kouraan tätä ei suositella lyötävän. Vielä suurempi tämänkaltainen riski oli vanhemmalla kokoelmalla nimeltä The Trial of Colonel Sweeto and Other Stories, mutta onneksi kumman tahansa kirjan avaaminen miltä tahansa aukeamalta luultavasti vihjaa sopivasta ikähaarukasta. Muuten en asiasta mainitsisi, mutta oli lähellä käydä hazardi omassa huushollissa. Älkää ymmärtäkö väärin, ei tämä radikaaleinta mahdollista kamaa ole, esimerkiksi Sexy Losers jyrää ohi nekrofilioineen kepeästi.

pbf Pikkumies
Kerronta on hyvin tiivistä, ajoittain sanatontakin. Turhat koukerot on puserrettu pois, jäljelle jää mehukas ydin. Miten alkutilanteeseen päädyttiin, mitä sitten tapahtui, mikä oli motivaationa? Epärelevanttia! Pohtiessasi moisia käsi kääntää jo sivua. Heittäydy suosiolla absurdiuden imuun ja anna sen viedä. Nettisarjiksen lukijoita ajatellen mukana on useita sivuja bonusmateriaalia, jota ei juuri lehdissä tai muuallakaan näe. Osa on hieman normaalia rohkeampaa, osa taas normaalia huonompaa.

pbf Pikkumies
The Perry Bible Fellowship Almanakka on ehdoton hankinta jokaiselle vähänkään vinksahtavammasta humööristä diggailevalle nautiskelijalle.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: , ,

Jokeri

Julkaistu 3 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

JokeriJokeri
Käsikirjoitus: Brian Azzarello
Kuvitus: Lee Bermejo
Egmont, 2012
ISBN: 978-952-233-470-1

Jokeri aloitti uransa murhissa möyrivänä psykopaattina, mutta taantui Comics Coden myötä keppostelevaksi konnaksi, joka ei ihmishenkeä riistänyt. Vasta 70-luvulle tultaessa Dennis O’Neilin ja Neal Adamsin käsittelyssä Jokeri sai takaisin alkuperäisen rakkautensa väkivaltaiseen kuolemaan ja on pysynyt valitsemallaan tiellä siitä pitäen.

Hänen kenties kuuluisin inkarnationsa tänä päivänä lienee Heath Ledgerin esitys Christopher Nolanin elokuvassa The Dark Knight vuodelta 2008. Filmissä Jokerilla on naamallaan Glasgow-hymy, joka saadaan aikaiseksi leikkaamalla suupielet auki korviin asti. Jäljelle jää arpi, joka luo selkäpiitä karmivan kestohymyvaikutelman. Visuaalisesti tuo on se sekopää, josta Brian Azzarello ja Lee Bermejo kertovat sarjakuvaromaanissaan Jokeri.

HahahaHAhaHahA HaHa HaHaHaHaa!

HahahaHAhaHahA HaHa HaHaHaHaa!

Jollakulla viiraa päässään vielä enemmän kuin Rikosten prinssillä, sillä Jokeri on päätetty vapauttaa Arkhamin vankimielisairaalasta. Miksi näin on, siihen ei puututa, eikä se edes ole tärkeää. Tärkeää on se, että psykopatian kalpeakasvoinen ruumiillistuma astelee hourulan porteista vapaana miehenä ja kenenkään estämättä takaisin maailmaan. Häntä vastaan on tullut Jonny Frost, joka haluaisi kovasti olla iso tekijä alamaailmassa. Te varmaan tiedätte sanonnan varovaisuudesta sen suhteen, mitä toivoo. Jonnysta tulee Jokerin luottomies. Autokuski. Lemmikki.

Kun Jokeri joutui Arkhamiin, kukaan ei enää uskonut näkevänsä häntä. Hänen alueensa ja operaationsa jaettiin. Kun Jokeri vastoin kaikkia odotuksia palaakin kentälle, hän haluaa omansa takaisin. Avukseen hän rekrytoi Batman-mythoksesta tutun Crocin ja tämän jengin. Sen jälkeen tiellä ei seiso edes Pingviini tai Kaksikasvo.

Sarjakuva on raaka, hyvin raaka. Väkivalta on graafista ja sitä tursuaa mitä erilaisimmissa muodoissa sivu sivun jälkeen. Tutuilta hahmoilta on riistetty kaikkinainen kepeys, jäljellä on vain rumat puolet. Batmania ei juuri näy, tämä on Jokerin show. Se show on brutaali. En vieläkään voi väittää ymmärtäväni Jokerin sielunelämää. Mikä on varmaan hyvä juttu. Mutta ymmärrän sitä hieman paremmin. Se pelottaa.

Kyseessä on Elseworlds-tarina, toisin sanoen se ei sijoitu virallisessa jatkumossa mihinkään. Aiemmat tapahtumat vidaan temmata tuulesta eikä ole mitään takeita siitä, että ikoniset hahmot selviäisivät viimeiselle sivulle saakka. Juuri sitä Jokerin hulluus kaipaakin, nimittäin epävarmuudesta kumpuavan avoimen shekin riehua ympäri Gothamia.

Kun loppu koittaa, se ei armahda. Se vain koittaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: , , , , , , ,

Raapale 337 – Kvartaaliraportti (2.12.)

Julkaistu 2 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

Kvartaaliraportti

Neljännessatatuhatvuosikatsaus saa minut aina herkkähermoiseksi. Tuloksia on oltava tai muuten iso luuta lakaisee.

Suunnitelmani on hyvä, tiedän sen, mutta numeroissani on jokin virhe. Sen on pakko olla virhe! En ole vieläkään löytänyt sitä, kun vuoroni tulee.

”Arvoisa toimitusjohtaja, hyvät johtokunnan jäsenet, tulokseni saattavat näyttää huolestuttavilta-”

”Huolestuttavilta!” toimitusjohtaja puuskahtaa. ”Katastrofaalinen on oikea sana. Neanderthalit ovat sukupuutossa ja saastuminen karannut käsistä.”

Pyyhkäisen hikea otsaltani. ”Firmammehan tähtää onnellisuussäteilyn tuoton maksimointiin jokaisella planeetalla. Minä keksin soveltaa firman toimintaperiaatteita osastoni valvonnassa olevaan planeettaan. Nyt siellä toimitaan samoin.”

”Te idiootti! Ohjauksessanne olevan planeetan tuotto on universumin heikoin. Sotaa, kurjuutta, ahneutta. Lakkautamme resurssirahoituksen. Projekti Maa lakkautetaan välittömästi.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Huuhkaja – Wulf ja Lilja

Julkaistu 2 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

Huuhkaja Wulf ja LiljaHuuhkaja – Wulf ja Lilja
Käsikirjoitus: Yann
Kuvitus: Romain Hugault
Apali oy, 2011
ISBN: 978-952-5788-10-6

Vuosi vaihtuu, loppu häämöttää. On 1945 ja saksalaisten epätoivoinen puolustustaistelu valuu pitkin kotoisia kenttiä kohti Berliiniä. Wulfin ja Liljan kohtalot kietoutuvat toisiinsa aina vain tiiviimmin, kun sotaonni tekee heistä vuoroin sankareita, vuoroin vankeja, vuoroin pettureita.

Sodan viimeisillä hetkillä jotkut haluavat sanoutua irti valtakuntansa anteeksiantamattoman pahoista teoista ja toiset tarttuvat tilaisuuteen maksella sotavuosien aikana kertyneitä kalavelkoja. On aina vain vaikeampaa osata nähdä, keihin voi tukalan paikan tullen todella luottaa. Väärä liike, väärä sana, väärä ystävä voi viedä suoraan vankileirille tai jopa teloituskomppanien eteen.

80-prosenttinen natsi, loppu palanut

80-prosenttinen natsi, loppu palanut

Yann kutoo Huuhkaja-sarjassaan toiminnantäytteisen eepoksen, johon mahtuu hitusen inhimillistä lämpöäkin. Saksalainen sotasankari Wulf on toisaalta suoraselkäinen ja vastustaa natsismia, mutta hänenkin on kovin hankala uskoa tarinoihin zyklon-b:stä ja tuhoamisleireistä. Hän pyrkii elämään ideaaliensa mukaan kääntymättä kuitenkaan koskaan maataan vastaan. Rintamalinjan toisella puolen Lilja taistelee paitsi vihollista vastaan myös oman itsenäisyytensä puolesta, mikä ei ole helppoa NKVD:n ja toveripilotti ”Taraninin” piirityksessä. Sota on nostanut kummankin sankaruuteen ja samalla estää heitä elämästä elämäänsä ihmisinä. Heidät, niin kuin miljoonat muutkin, on alistettu sotakoneiston osasiksi.

Liljan köysi alkaa loppua. Tai kietoutua silmukaksi, miten vain.

Liljan köysi alkaa loppua. Tai kietoutua silmukaksi, miten vain.

Romain Hugault tekee uskomattoman hienoa jälkeä niin viivan kuin värienkin käytössä. Lentokoneiden piirtäminen on hänellä selvästi selkäytimessä, sillä Huuhkaja ei ole ainoa sarja, missä hän pyörii nimenomaan lentovehkeiden kimpussa.

Koko Huuhkaja-sarja oli kaunis ja koskettavakin sotatarina, ja viimeinen osa Wulf ja Lilja sille arvoinen päätös. Huolimatta kaikesta tuhosta ja kuolemasta viimeisen sivun jälkeen lukijalle jää optimistinen väre.

Huuhkaja-sarja:

  1. Kuin noidat yössä
  2. Toveri Lilja
  3. Wulf ja Lilja

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: , , ,

Uskomaton takaa-ajo

Julkaistu 2 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

Blake ja Mortimer Uskomaton takaa-ajoMiekkakalan salaisuus, Osa 1: Uskomaton takaa-ajo
Edgar P. Jacobs
Egmont, 2010
ISBN: 978-952-233-364-3

Blake ja Mortimer on vanhaa eurooppalaista sarjakuvaa ja sellaisenaan oman aikansa tuotos. Tämä on yksi tapa sanoa, että rasismia esiintyy kertojan sitä mitenkään kritisoimatta. Tällä kertaa asialla ovat inhat, keltanaamaiset vinosilmät, joita johtamaan tarvitaan toki valkoihoinen vihulainen. Tämä joko nyppii, missä tapauksessa sarjis kannattaa jättää hyllyynsä, tai sitten lukija kuittaa tilanteen historiallisena jäänteenä ja nauttii seikkailusta.

Tarina avataan suurella uhalla. Vallananastaja Basam-Dandu on perustanut ”Keltaisen valtakunnan” Tiibetiin ja hautoo siellä kauheita maailmanvalloitukseen tähtääviä suunnitelmia. Apunaan hänellä on katala eversti Olrik, jota huolettaa salaperäinen ihmease, Miekkakala, jonka kimpussa MI5:n upseeri Blake ja professori Mortimer ahertavat.

...pelkurimaisten suorasilmäisten valkonaamojen piilotellessa loukoissaan.

…pelkurimaisten suorasilmäisten valkonaamojen piilotellessa pimeissä loukoissaan.

Näistä lähtökohdista on helppo arvata, miten tarina etenee. Sankarikaksikkomme ryhtyy epäilemättä huimaan uhkayritykseen ja käytännössä kaksin estävät vallanhimoista vinosilmää toteuttamasta maailman orjuuttavaa suunnitelmaansa. Katsokaas, olen lukenut sarjakuvia ennenkin. Sitten sivulla 8 hyökkäys alkaa ja maailman pääkaupungit pyyhitään maailmankartalta olemattomiin rajuilla ohjushyökkäyksillä ja atomitulella.

Hetkinen…?

Blake ja Mortimer saavat pakattua projektinsa lentokoneeseen ja nipin napin pääsevät karkuun Lontoon tuhoutuessa jossain taustalla. Alkaa kiihkeä takaa-ajo, joka ei hellitä hetkeksikään. Vaikka välillä ruudun tukkiikin naurettavaksi paisuteltuun puhekuplaan ahdettu tekstimassa, kerronta ei anna armoa. Pakoa tehdään lentokonein, tankeissa, ratsain ja koko ajan Olrikin käskyläisen hönkivät sankareiden niskaan.

Albumin loppuun, trilogian avaus muuten, päästyäni olin äimänä. Kerronta oli vanhakantaista, mutta samalla uskomattoman kiihkeää. Uusia käänteitä ladottiin lukijan eteen tasaiseen tahtiin päähenkilöiden pyrkiessä pääsääntöisesti vain pakoon. Ei puhettakaan vastahyökkäyksestä tai edes vastarinnasta vielä tähän mennessä. Omituista kyllä, maailman hallintokeskusten totaalista tuhoa ei kommentoida alun jälkeen millään lailla. Luulisi sellaisella asialla olevan edes hieman merkitystä jatkosuunnitelmien kannalta.

Miekkakalan salaisuus: Uskomaton takaa-ajo oli vahva avaus sarjalle joskus vuonna 1946 ja vahvuus on yllättäen säilynyt tähän päivään asti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arvostelu, Sarjakuva

Avainsanat: , , ,

Raapale 336 – Haltiat sään (1.12.)

Julkaistu 1 joulukuun, 2012| Jätä kommentti

Haltiat sään

Kampaamokäynnin aikana ulkona oli puhjennut raju lumimyrsky. Akka kietoi huivin tiukkaan. Tuuli piiskasi pieniä hiutaleita kiivaaseen laukkaan pitkin korkeiden talojen muodostamia kanjoneita.

Pakkaslumi oli kinostunut töyräiksi ja dyyneiksi, joiden halki akka taivalsi sadatellen. Hänellä oli oma aavistuksensa äkillisen myräkän alkuperästä. Kotiin oli päästävä, sillä koko kaupunki oli hyvää vauhtia hautautumassa valkeaan. Eteensä ei nähnyt kättään pidemmälle.

Perillä hän runnoi oven auki ja marssi portaat kolmanteen kerrokseen. Sisällä oli muutoin hiljaista, ellei ottanut lukuun korinaa ja hurinaa.

”Ukko perkele!” akka ärjäisi sohvalla kuorsaavalle miehelle. ”Olet jättänyt jääkaapin oven auki. Sähkölasku kasvaa ja Etelä-Suomen junaliikenne joutuu kaaokseen. On siinä mulla varsinainen ylijumala.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012