Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2012

Raapale 307 – Nolnolagentix (2.11.)

Nolnolagentix

Caesar on valloittanut koko Gallian. Kokonaanko? Ei, pieni salainen palvelu pitää puoliaan valloittajaa vastaan.

Koputus. ”M, oletteko sisällä?” Nolnolagentix astui huoneeseen toverinsa kanssa. ”Mikälienix, päällikkömme. Kutsuitte.”

”Kyllä. Sinua ja Nolnolkivipaasixia tarvitaan. Roomalaiset puuhaavat jotain metsän takana. Ottakaa selvää, mitä he juonivat.”

Metsän toisella puolen galliagentit näkivät roomalaisten rakentavan puisia häkkyröitä.

”Hyökätäänkö, Nolnolagentix?”

”Tarkkaillaan ensin, mitä he aikovat.”

Iltaan mennessä yksi häkkyrä oli valmis. Siihen lastattiin kivenlohkare.

”Nolnolkivipaalix, nuohan ovat katapultteja.”

”Hyökätäänkö nyt, Nolnolagentix?”

”Hyökätään, kautta Belenoksen!”

Galliagenttien yllätysisku tuhosi roomalaisten kyhäelmät, muttei ehtinyt estämään ladatun katapultin laukaisua. Kivi kaartoi metsän yli.

”Kautta Teutateksen, taivashan putoaa niskaamme!” Mikälienix huusi kuhmu kallossaan.

Raapale 306 – Abdul Alhazredin säätiö (1.11.)

Abdul Alhazredin säätiö

Tiedän mitä minusta kerrotaan. Että olen hullu! Pötypuhetta, sanon minä. Minä olen täysin järjissäni. Minä olen vain suunnitelmallinen.

Sulkakynäni on huhujen mukaan kirottu, jonkin muinaisen kultin jälkeensä jättämä artefakti, joka vaatii toimiakseen ihmisverta. Pelkkää panettelua, punainen väri on kyllä mustetta. Ehkä virheellinen olettama johtuu siitä, että kirjoitan ihmisnahalle.

Mitä sitten, jos kirjoitankin vain uudenkuun öinä, jos uhraan akvaariokaloja syvyyksien jumalille, jos rakennan muinaisbabylonialaisia temppeleita hiekasta lasten leikkikentille? Luovilla ihmisillä on oikkunsa.

Joskus saatan pyydystää näkymättömiä kaskaita ja syödä niitä kirkuen kaupungintalon aulassa. Tai ripustan vaatteettoman itseni kauppakeskuksen katosta ongenkoukuilla.

Miksi kutsutte minua hulluksi?

Miten te sitten erottaudutte eduksenne muista apurahahakijoista?