Käännöskirja
Kiivas hengitykseni siivittää matkaani Kekkosen mausoleumin salattuihin käytäviin. Töölönrantaan nostatettu Alvar Aallon suunnittelema pyramidi kätkee allensa yhtä monta salaisuutta kuin sisäänsäkin. Kuljen nyt noita sinetöityjen katakombienkin alle porattuja kuiluja vastauksia etsien.
Otsalamppuni valokiila halkoo pölyistä ilmaa. Pysähdyn ja tutkin mukana kantamaani madonsyömää kirjaa jälleen kerran. Kanteen on riipustettu merkkejä, joiden kaltaisia olen nähnyt vain Pnakoottisissa käsikirjoituksissa. Kirjan sisältö taas, ei, siitä en saata edes hiiskua. Kartta ohjaa kulkuani.
Viimein saavutan hyisen kammion, jonka keskellä seisoo jalusta. Jalustalla lepää kirja. Perheessämme kulkenut perimätieto piti paikkansa!
Necronomicon, Mikael Agricolan varhainen suomennos Olaus Wormiuksen latinankielisestä laitoksesta.
Nyt saatan viedä sukuni kammottavan tehtävän päätökseen.
Routakoto 
Uuuuuuu! Mikael Agricola mainittu! =D
”Cuolutte Nimitte Ciria?”
Yksi syy, miksi projekti ei ole edennyt yhden novellin alkua pidemmälle on se, että pitäis opetella wanhaa suomea edes sen verran vakuuttavasti, että satunnainen lukija on tyytyväinen.
Voin lainata Agricolan teokset, jos kiinnostaa. Kunhan saan ne varastosta. 😉