Toukokuu meni tehokkaasti kiville. Pienimuotoinen lääketieteellinen operaatio, jonka arvelin vesittävän muutaman päivän, tuhosi käytännössä kolme viikkoa. Moni pitemmän linjan projekti jäi täysin edistämättä. Erityisesti kovan onnen romaaniprojekti torppautui täysin, mutta myös jokainen yli sadan sanan novelli kärähti pyrkiessään ilmakehään.
Arvostelurintamalla sen sijaan sujui paremmin. Ehkä arvostelut olivat mukavaa sijaistoimintaa ja sopivan lyhyitä paloja napsittavaksi. Toisaalta koneella nököttämisen jäädessä vähiin oli sitten enemmän aikaa lueskella. Kokonaan en siis pääse kieriskelemään itsäsäälin rämmäleissä.
Toukokuu
* pitkin kuukautta
– Lue kirjoitusopas. VALMIS
Jo kuun alkupuolella sain loppuun kirjan The Joy of Writing Sex. Opas käsiteli esimerkein erilaisia seksuaalisia tilanteita, kuhunkin kohtaukseen sopivaa sanastoa ja sitä, mistä kaikista asioista jännite voi lähteä.
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Useampana päivänä ratkaisu oli kaivaa keskeneräisten raapaleiden romukasasta jokin välttävä pala, viilata siitä äkkiä sadan sanan mittainen ja heittää blogiin. Keskimääräinen laatu saattoi hyvinkin jäädä alle aiempien kuukausien saavutusten, mutta tuli sentään määrä täyteen.
* Viikko 1
– Kirjoita ainakin yksi arvostelu. VALMIS
Arvosteluja syntyi kuusi, mikä on hyvä määrä verratessa tavoitteeseen, mutta vetää naaman näkkärille, kun ajatellaan montako arvostelua jäi päähän asumaan. Ne pitää saada sieltä pois ja nopeaan, tai tilalle pesiytyy stressi tekemättömästä työstä ja harmistus omasta saamattomuudesta.
* Viikko 2
– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Tämän tavoitteen kanssa taputan itseäni selkään. Vaikka toinen aihe olikin perinteinen edeltävän kuun saldo, sain toiseen sentään asiaa mukaan. Jos blogaus tarjosi muille jotain, se on toki plussaa, mutta itseäni se auttoi lähestymään omaa tekstintuotantoani uudella rohkeudella. Pitää laittaa itsensä likoon.
– Osallistu kirjoittajapiiriin. VALMIS
Piiri kokoontui ja poiki jopa yhden raapaleen.
* Viikko 3
– Kirjoita Nanna 3:n esipuhe. VALMIS
Tilaisuus laatia esipuhe tarjoutui Facebookissa läpänheiton ohessa ja tartuin siihen mielelläni. Ihan helppo savotta ei kuitenkaan ollut, koska vasta kolmas versio kelpasi kaikille osapuolille ja senkin kanssa ihan viimeinen viilaaminen jäi aikataulullisista syistä suorittamatta. Hienoa oli kyllä päästä edes tämän verran osalliseksi Nannaan, sarjakuvaan jota olen fanittanut ensimmäisen albumin saatuani, ja enpä ole ennen kirjoittanut mihinkään esipuhetta. Mielelläni heitän vastaavan keikan joskus toistekin, jos joku pyytää.
* Viikko 4
– Tee haastattelukysymykset Kosmoskynän Tiamatin värit -juttuun. VALMIS
Sinänsä helppo nakki, mutta meinasi jäädä tekemättä ensin terveystilanteen kepittäessä ja sitten muistin hataruuden vuoksi. Hyvä että muistutettiin, laadin kysymykset lopulta junamatkan aikana. Saattaa olla, että puolet niistä karsiutuu pois, koska vuorottelin asiaa ja totaalista häröilyä. Jos häröt eivät tyylillisesti istu Kosmoskynään, käytän niitä jossain muualla, esimerkiksi seuraavassa Puskassa.
– Tee tarinallinen arvostelu kirjasta Cabinet of Curiosities VALMIS
Sain haltuuni Ann & Jeff VanderMeerin toimittaman kokoelman Thackery T. Lambshead Cabinet of Curiosities ja Tero Ykspetäjä vinkkasi, että jos sen luen, voisin kirjoittaa siitä englanniksi. Kirjan ilmestymisestä on jo hieman aikaa ja pieni noste nyt voisi olla hyväksi. Ensin arvelin, että koko kirja päätyy luettavien opusten kasan syövereihin, mutta niin vain pari ensimmäistä sivua imaisi mukaansa. Juttukin syntyi yhdeltä istumalta parin, kolmen tunnin aikana.
Taas kyllä nähtiin, että koskaan ei tiedä, mikä ihmisillä iskee ja mikä ei. Oma vuodatukseni kirjoittamisen vaikeudesta keräsi viisikymmentä lukukertaa, vaikka parikymmentä olisi ollut luultavampi. Sen sijaan tämän arvion kuvittelin olevan kovaakin kamaa ja leviävän ainakin hieman pidemmälle Facebookissa, mutta sen saldo jäi kahteenkymmeneen, keskivertoraapaleen tavoin. Pakko myöntää, että lukijakunnan reaktioita ei voi varmuudella ennustaa. Ainoa tie on siis kirjoittaa mitä haluaa arvailematta muiden tykästyksiä. Ainahan lopulta jokin teksti nousee muiden yläpuolelle.
Muuta
Kuulin päässeeni Novassa novellillani jatkoon. Olisin suoraan sanoen onnellisempi tämän seikan vuoksi, jos en olisi jo tekstiä lähettäessäni tiennyt, että suuremmalla panostuksella olisin saanut siitä paljon paremman. Toisaalta taas, ehkä tämä kertoo sen, että ideani raaemassa muodossaankin voivat olla kiehtovia. Peruspalikat ovat siis hallussa. Tarvitaan vain enemmän istumalihasten rääkkäystä ja tahdonvoimaa saattaa ne parhaimpaan mahdolliseen kuosiin.
Routakoto 