Huhtikuun saldo

Huhtikuu oli ajoittain kovaa puurtamista, mutta myös palkitsevaa puuhaa. Nyt kokeilin ensimmäisen kerran kuukausitavoitteiden jakoa eri viikoille. Liian helposti käy niin, että jokin suuritöinen juttu jää viimeiselle viikolla ja sen kanssa tulaa kiire. Tarkoitus oli tasapainoittaa työmäärää. No, se toimi miten toimi. Ellei muuta, sen sijaan että lykkäisi jotakin kuukaudesta toiseen, saa samasta asiasta nelinkertaisen masiksen lykkäämällä sitä viikosta viikkoon.

Huhtikuu
* Viikko 1
– Kirjoita ainakin yksi arvostelu. VALMIS
Yhden arvostelun tavoite on oikeastaan triviaali. Toisaalta lukuarvon kasvatus vain riman nostamiseksi ei ole fiksua. Saahan siitä motivaatiota, kun yksi tavoite on kasassa parin ensimmäisen päivän aikana. Todellinen tavoite, joka asustelee pääni sisällä, on oikeastaan se, että kaikki luettu tai katsottu päätyisi arvosteluna blogiin. Se olisi kentien muutoin mahdollista, mutta kaikkea muuta kirjoittamista on niin paljon, että paukut eivät riitä.
Tärkein arvostelu huhtikuun aikana oli ehdottomasti Näin tehtiin Iron Sky. Sitä levittivät Facebookissa ainakin puolet kirjan kirjoittajista ja linkkasipa kustantajakin (kuten myös Iron Skyn verkkokauppa) arvosteluun. Tämä on hienoa siksi, että luettavaksi ja muiden hyödyksi nuo arviot on tarkoitettukin. Se, että muut tahot viittaavat johonkin tekstiini aiheuttaa fiiliksen, että seuraavakin teksti kannattaa kirjoittaa. Arvostelu palvelee jotakin tai jotakuta.

– URS:n deadline 2.4. Kirjoita novelli. VALMIS
– Lähetä URS-novelli. Deadline 2.4. VALMIS
Jos postitse lähetettävien kilpailutekstien kanssa kaikki tuppaa jäämään viimeiseen päivään, lähti URS:n mailitse palautettava kilpailuteksti jopa kymmenen minuuttia ennen deadlinea. Ensimmäiset tuhat sanaa tai niillä main oli tullut kelattua läpi useaan otteeseen, mutta kaikki loppu syntyi viimeisen ison puserruksen aikana ja jäi täysin ilman oikolukua.
Tämän vuoden kilpailuista jäljellä on enää Portin kisa. Jos vaikka siihen menessä saisi luotua prosessin, jonka mukaan toimien valmis teksti ehtisi hautua edes viikon. Sitten onnettomia sanavalintoja ehtisi vielä muuttaa ja ennen kaikkea korjaamaan ne kirjoitusvirheet.
Positiivisena juttuna mainittakoon oma tyytyväisyyteni itse tarinaan. Novaan lähtenyt novelli oli niin tuubaa, että pahaa tekee ja oikeastaan sillä ei olisi ollut mitään asiaa pyörimään esiraatilaisten harmina. URS:n kisateksti sen sijaan tuntuu toimivalta kuukausi jälkeenpäinkin. Jos se ei menesty, sitä voi aina viilata parempaan kuosiin ja tarjota muualle.

– Muokkaa äänikirjanovellin seuraava versio kuntoon. VALMIS
Kirjoitin Usvan ja STk:n äänikirjakisaan kaksi tekstiä, joista jälkimmäinen oli ihan lopun huumassa syntynyt raakile. Olin siis kohtalaisen hämmästynyt, kun se valittiin kokoelmaan mukaan. Kysyin tästä erikseen ja kuulin, että aihe oli ollut sen verran erilainen, että jo idea oli riittänyt erottamaan sen edukseen. Harmillisesti myös tuomaristo, Anne Leinonen ja Tapio Ranta-aho, oli kanssani samaa mieltä siitä, että novelli ei ollut likimainkaan valmis. Vaadittiin neljä uudelleenkirjoituskierrosta tekemään jutusta toimiva. Mm. juoni piti lisätä ja tapahtumien kuvaus piti vaihtaa toiminnaksi. Ei sen kummempaa.
Novellin editointi oli toisaalta raskasta, toisaalta hauskaa ja opettavaista. Projektiin tarttuminen oli suurin kynnys. Kun sitten luin palautteen ja avasin tekstin muokattavaksi ensimmäistä kertaa, homma alkoi sujua. Kai siinä on henkinen este ottaa selville, mikä kaikki jonkun mielestä tekstissä mättää. Tiedänhän minä, että ei siinä kirjoittaja ole kriitikin kohteena vaan teksti, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa ihan täysin syystä, mutta tuo tieto ei tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Tyhmää, koska oikeasti diggaan, kun saan tarkentavia ohjeita ja näen, miten novelli paranee silmissä.
Sama taitaa olla liikunnan kanssa. Ei jaksaisi ryhtyä, mutta kyllä sitä sitten kun on jo liikkeessä.

– Laadi todellinen aikataulu Sateenkaaritovereiden käsiksen saattamiseksi valmiiksi. VALMIS
Tämän voi summeerata ’helpommin sanottu kuin tehty’. Laskeskelin, että lokakuun loppuun on noin puoli vuotta ja 400 sanan päivätahdilla saan 70000 sanan romaanin valmiiksi annetussa ajassa.
Yhden päivän tahti pysyi. Sitten hyytyi.

* Viikko 2
– Tee kaksi blogausta kirjoittamisesta. VALMIS
Tähän kategoriaan pitäisi panostaa. On paljon juttuja kirjoittamisesta, joista voisi heittää pienen blogauksen, mutta jääpähän tekemättä. Nyt syntyi vain raportti maaliskuulta ja tuuletus sadan raapaleen merkkipaalun vuoksi.

– Kirjoita sateenkaarisatu. VALMIS
Kirjoitin uuden version yhdestä viime vuoden tekstistä. Itseasiassa kaksi versiota, kun en tiennyt mitä kaikkea oikeastaan haluaisin tarinalla sanoa. Palautteen perusteella tiedän jo, mihin satua viedä, mutta seuraava versio jäi toukokuun huoleksi. Sadun saattaminen lopulliseen muotoon on sikäli tärkeää, että Sateenkaariperheet ry. kokoaa satukirjaa ja ainoa valmiina oleva oma satuni on liian samankaltainen kuin jokin englanninkielinen satu kelvatakseen, joten jos haluan saada oman panokseni mukaan, keskeneräinen tarina pitää saada muokatuksi ja viilatuksi. Ihan ässää olisi kirjoittaa kokonaan uusi teksti ja tarjota kahta, mutta siihen ei välttämättä resurssit riitä.

– Osallistu kirjoittajapiiriin. VALMIS
Yksi tapaaminen oli. Mitään erityistä en kyllä muista näin parin viikon jälkeen, joten mitään erityisen valaisevaa tuskin sanottiin.

* Viikko 3
– Kirjoita Fantastinen matkaopas -kohde. VALMIS
Aloitin Fantastisen matkaoppaan kasaamisen jo parisen vuotta sitten, mutta kuten niin moni muukin projekti, se hyytyi ja eteni vain nytkähdellen. Nyt tänä vuonna on syntynyt jo kaksi uutta esittelyä huonoista lomailupaikoista, mikä antaa toivoa Oppaan elpymisestä. Olenkin ryhtynyt laittamaan Facebookiin vanhaa ja uutta materiaalia noin viikon välein. Toivottavasti se motivoi tuottamaan uutta kamaa säännöllisesti. Ainakin toukokuulle asetin jo yhden uuden esittelyn kirjoittamisen.
Vaikka esittelyt eivät ole megalomaanisen pitkiä, vie niiden koostaminen aikaa. Paikka kuin paikka, vaikka kuinka tuttu, vaatii kunnon taustatyötä. Se ottaa vähintään yhden illan. Kirjoittaminen vie toisen. Viilaaminen mahdollisesti kolmannen. Mikään kustantaja tämmöistä matkaopasta tuskin haluaa koskaan julkaista, enkä usko oikein scifilehtienkään olevan mahdottoman kiinnostuneita netissä jo julkaistusta materiaalista, joten näiden tehtailu menee puhtaasti oman huvituksen piikkiin.

* Viikko 4
– Kirjoita joka päivä yksi raapale. VALMIS
Raapaleet on kohtalaisen helppo nakki, mutta nykyinen kirjoitus- ja julkaisutahti saa aikaan sen, että useammassa raapaleessa olisi parantamisen varaa. Boris Hurtta ehdottikin, että kirjoittaisin tekstejä varastoon ja viilaisin ne julkaisukuntoon rauhassa ennen julkaisua. En mitenkään ole eri mieltä ajatuksen viisauden kanssa.
Tarkoitukseni olikin kirjoittaa kaksi raapaletta päivässä ja laittaa toinen muhimaan. Kuukauden kuluttua kasassa olisi jo kelpo varasto, josta ammentaa valmiimpia tekstejä, kunhan samalla naputtaisi uutta kamaa hautumaan. Yritystä siihen suuntaan on ollut, mutta aika onnettomasti. Varastossa taitaa olla kolme – neljä raapaletta noin kahdenkymmenen sijaan. Jotenkin motivaatio ei ole riittänyt kirjoittamaan sitä jälkimmäistä, kun ensimmäinen on ollut kasassa. Jatkossakin siis laatu on vaihtelevaa.

– Lue yksi kirjoitusopas. VALMIS
Ei ole parempaa tinkaa kuin viime tinka, ja toisaalta ilman deadlineja mitään ei tapahtuisi. Koskaan. Nyt kun aikaa oli kaksi päivää, tartuin jo puoliksi luettuun oppaaseen nimeltä Kirjoita kosmos ja painoin sen loppuun.

– Lue ja arvostele Näin tehtiin Iron Sky. VALMIS
Tämän tavoitteen kirjasin erikseen, koska kyse ei ollut mistä tahansa hyllystäni löytyneestä niteestä, jonka olisin päättänyt kahlata läpi ihan vain omaksi huvikseni. Tämä oli nimenomaan kustantajalta pyydetty arvostelukappale, ja sellaisista pitää saada arvio aikaiseksi. Onneksi opus oli nopealukuinen ja mielekästä sanottavaa ei tarvinnut haeskella. Arvostelu syntyi keskellä yötä yhdeltä istumalta.

– Viimeistele Usvan novellin versio 3.1. VALMIS
Kun kuulin, että Usvan 3/12 deadline on vasta toukokuussa, siirsin novellin viimeistelyn huhtikuulta välittömästi toukokuulla. Sitten siirsin sen takaisin. Syy oli hyvin yksinkertainen. Onneton, junnaava romaaniprojektini lepää jossain määrin novellin harteilla. Kyse ei niinkään ole tapahtumista, onhan romaanin toimittava omillaan, mutta kirjoitustapa, tyyli, teemat, henkilöiden tarkat suhteet sun muut olivat päässäni edelleen hieman epävarmoja ja asettumattomia. Nyt kun novelli alkaa lähestyä lopullista muotoaan, alkaa myös koko maailma selkiytyä juuri sen verran, että tiedän mitä asioita heittää kehiin romaanin alussa. Ehkä. Voi olla, että kyseessä on vain yksi uusi tekosyy välttää isoa ja työlästä projektia, mutta jos niin on, sivutuotteena olen novellin editoinnissa kuukauden etuajassa. Kiva koittaa sellaistakin, edes kerran.

Siirtynyttä

Huhtikuulta toukokuulle tekemättöminä siirtyi, jälleen, romaanin kirjoitus. Ei se saisi olla niin vaikeaa. Ehkä se vaatii sellaisen henkisen tilan, jota en ole vielä tavoittanut. Niskalenkin omasta laiskasta perseestäni. Tai ehkä tiedän, että koko viime Nanowrimon aikana tuottamani matsku on oikeastaan ihan kauheaa kamaa eikä se paremmaksi muutu vaikka kuinka takoisi. Pitäisikö vain lähteä kirjoittamaan, vai koittaa kasata jonkinlainen juoniaihio? Olenhan jo kirjoittanut tarinan kertaalleen ja tiedän, mitkä kohdat eivät ainakaan toimi.

Toinen siirtynyt kokonaisuus on vuoden 2003 Nanon lopputuotteen läpikahlaaminen ja toimivan aikajanan rakentaminen. Se projekti kuoli aikanaan, koska eri aikalinjat eivät kohdanneetkaan. Jos oikein muistan. Ehkä kummankin kanssa vastaan potkii se, että omaa tekstiään pitäisi lukea sivutolkulla. Edes yli kahdeksan vuoden etäisyys ei tunnu ihan riittävältä. Taaskaan ei ole kyse mistään muusta kuin niskalenkistä.

Tätä kirjoittaessani vaivaa muukin motivaatiokato. Aikaa on puolitoista tuntia ja päivän raapaleesta ei ole ajatustakaan. Aina jonkin merkkipaalun jälkeen tulee sellainen fiilis, että kyllähän näitä jo tehtiin, ei nyt enää huvittaisi. Mitä jos antaisin olla? Onneksi sentään jostain tulee se sisäinen ääni, joka sanoo että väänny nyt vain, yksi raapale, ei se ole paha rasti. Vielä kun saisi sen äänen ajamaan aamuisin sängystä ylös vartin aiemmin joogaamaan.