Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2012

Vuoden 2012 saldo

Ryhdyin vuoteen 2012 suurilla suunnitelmilla ja vakailla aikeilla. Paljon tuli tehtyä, paljon silloin suunniteltua jäi tekemättä. Fiksumpi mies olisi ehkä säätänyt jo hyvissä ajoin tavoitteitaan vuoden kuluessa, minä ryhdyin ripustelemaan erilaisia hanskoja nauloihin marraskuun alussa. Katsotaanpa mitä piti ja mitä tuli.

1. Vuoden 2011 NaNoWriMo-käsikirjoituksen valmistuminen

Tavoite: Kirjoittaa uusiksi ja viimeistellä marraskuussa 2011 syntynyt romaanikäsikirjoitus sellaiseen kuosiin, että omasta mielestä sitä voi tarjota kustantajille.
Deadline: Lokakuun loppu. Vanhan pitää olla pois käsistä ennen seuraavaa Nanoa.

Raportti: Aloittelin tätä pariinkin otteeseen, mutta kun sinne tänne heilahteleva juoni ei asettunut mihinkään uomaan, ei projekti edennyt oikeastaan lainkaan. Jotain kertoo jo sekin, että kuukausi toisensa jälkeen lykkäsin tätä tulevaan, kunnes aika loppui.
Lopputulos: Jäi tekemättä

2. Kirjoituskilpailuihin osallistuminen

Tavoite: Osallistua seuraaviin kirjoituskilpailuihin: NOVA 2012, URSin kirjoituskilpaulu, Portin kirjoituskilpailu 2012, Usvan äänikirjaprojekti.
Deadlinet: Usva 8.1., NOVA 5.3., URS 2.4., Portti elo-syyskuu

Raportti: Sain aikaiseksi novellin kuhunkin kisaan, ja joka ainoan vietynä aivan viime metreille. URS-kisan novelli valmistui ja lähti eteenpäin noin kymmenen minuuttia ennen määräaikaa. Se että sain tekstit ylipäätään valmiiksi oli jo huimaa, mutta kaiken kukkuraksi jokainen teksti menestyi!
Lopputulos: Tehty!

3. Novelli Usvaan

Tavoite: Muokata jo hyväksyttyä novellia niin, että se miellyttää sekä itseä että toimittajaa, Anne Leinosta.
Deadline: Koska tarina liittyy romaanikäsikirjoituksen alkupään tapahtumiin, valmistuminen helmikuun loppuun mennessä on suotavaa.

Raportti: Romaani siis paloi saapuessaan ilmakehään, mutta pinnalle saakka pääsi novelli Sateenkaaren maku, joka ilmestyi Usvan numerossa 3/2012. Toimitustyön ansiosta novellista tuli alkuperäistä parempi, minkä olen pannut merkille jokaisen miinkin julkaisuun saakka päässeen novellin kanssa.
Lopputulos: Tehty

4. NaNoWriMo 2012

Tavoite: Kirjoittaa 50000 sanan romaani marraskuun aikana.
Dealine: Varsinainen kirjoittaminen tapahtuu tarkasti marraskuun aikana. Esityö, kuten taustatyö ja juonirakenteen pohdinta on oltava valmis lokakuun loppussa.

Raportti: Jätin väliin suosiolla. Muutoin tekemättä olisi jäänyt liian monta muuta juttua, jotka halusin tehdä. Nano olisi ollut fiksu ajatus, jos olisin saanut luotua järkevän rakenteen edes toiseen kahdesta vanhasta nanokäsiksestäni, mutta kokemuksen perusteella sokkona takominen tuottaa vain tekstimassan, ei kunnollista romaania.
Lopputulos: Jäi tekemättä

5. Death of a Zabrak

Tavoite: Kirjoittaa viimeinen Khuure/Kataja-tarina.
Deadline: Ei liian tarkkaa määräaikaa, mutta ensimmäisen puolen vuoden aikana olisi hyvä saada valmiiksi.

Raportti: Tämä on jotain, jonka haluan saada tehtyä, mutta vielä on vaiheessa. Alkuvuosi meni monissa muissa proggiksissa, loppuvuoden söi arvosteluputki. Ja sitten kun päätin panostaa SWG-aiheeseen, nysväsin aiheeseen liittyvää blogia valmiimmaksi.
Lopputulos: Aloitettu, pahasti kesken

6. Kirjoitusoppaat

Tavoite: Lukea nyt hallussa olevat kirjoitusoppaat.
Deadline: Vuoden loppuun mennessä ehdottomasti, mutta mitä pikemmin sen parempi.

Raportti: Alkuvuodesta luin oppaita hyvän liudan, mutta pari jäljelle jäänyttä odottaa edelleen vuoroaan. En tiedä, mitä muut saavat irti oppaista, ja jotkuhan manaavat kaikki oppaat alimpaan helvettiin, mutta minä löysin niistä innoitusta, erilaisia näkökulmia, hyviä vinkkejä sekä ajateltavaa. On paljon mahdollista, että ilman Jeff VanderMeerin Booklifeä en olisi päässyt näin pitkälle vuodessa.
Lopputulos: Hyvässä vaiheessa, mutta kesken

7. Fantastinen matkaopas

Tavoite: Kirjoittaa ainakin neljä uutta kohde-esittelyä matkaoppaaseen.
Deadline: Tasaisesti ripoteltuna 1kpl/3kk, mutta vuoden alku on jo aika täynnä. Saldo kuitenkin tarkistetaan vuoden lopussa.

Raportti: Postasin vuoden aikana neljä aiemmin julkaisematonta matkaoppaan kohdetta, mutta osa näki ainakin ensimmäisen versionsa jo viime vuonna. Neljä uutta kohdetta jäi siis syntymättä. Matkaopas ei kerännyt näkyvää kiinnostusta eikä herättänyt juurikaan keskustelua, joten into painia sen kanssa väheni muiden projektien vaatiessa peliaikaa. Lisäksi hyvä ystäväni Sami esitti kysymyksen, johon en keksinyt oikealta kuulostavaa vastausta: Kuka on kertoja? Onko se kaiken kaikesta tietävä omnipotentti matkailija vaiko paikan päällä vieraileva turisti? Siirsin projektin telakalle, jossa se nyt kerää pölyä. Motivaatiota laskee myös se, että vaikka saisinkin, sanotaan viisikymmentä tai edes kolmekymmentä kohdetta kasaan, mikään taho ei sitä ottaisi julkaisuun. Jatkanen matkaopasta satunnaisesti inspiraation iskiessä. En kehota pidättelemään hengitystä.
Lopputulos: Eteni, mutta tavoite jäi saavuttamatta

8. Sateenkaarisadut

Tavoite: Kirjoittaa ainakin kaksi satua lisää, editoida nyt kesken oleva valmiiksi.
Deadline: Vuoden loppuun mennessä, tasaisesti jakautuen.

Raportti: Hyödyllisyys ja saatu palaute tuntuu olevan minulla pääasialliset motivaattorit. Lähetin yhden valmiin sateenkaarisadun sateenkaariperheiden satukirjaprojektiin. Kuulemma oli olemassa englanniksi samanoloinen tarina eikä oma tekstini siksi kelvannut. Yritin sitten saada aikaiseksi edes editoida jo kirjoittamani toisen sadun lähetyskuntoon, mutta jäi tekemättä. Mitään uutta en tällä saralla saanut aikaiseksi. En oikein näe, että ensi vuonnakaan kirjoittaisin satukirjaa sateenkaariteemalla.
Lopputulos: Jäi toteutumatta

9. Koettuja

Tavoite: Julkaista ainakin yksi arvostelu kuussa.
Deadline: Jokaisen kuun loppu.

Raportti: Viime vuonna siirsin arvostelut omaan blogiinsa. Alkuvuodesta siirsin ne sittenkin takaisin Routakotoon (kiitos, Jeff). Syksyyn asti tahti pysyi ja ajoittain ylittyikin, mutta loppuvuodesta tempaisin ja kahtena kuuna (loka ja marras) väsäsin arvostelun joka päivälle. Tämä kaikki haukkasi tietenkin paljon aikaa ja tuomitsi vähemmän suoraa palautetta keräävät projektit kuten sadut ja matkaoppaat sivuraiteelle. Arvostelut paljastuivat olevan yksi ”mun juttu”, jota taon jatkossakin.
Lopputulos: Tavoite ylittyi käsittämättömän kosmisen suurella marginaalilla

10. Äärenmurtajat

Tavoite: Aikajanan luonti
Deadline: Vuoden loppu, projektin edettävä halki vuoden. Tilanteen tarkastelu kerran kuussa.

Raportti: Tämä on se toinen romaaniprojekti, vuodelta 2003. Luin tekstin läpi ja kirjoitin ylös nyt voimassa olevan, vinkuraisen aikajanan. Uutta en sitten tehnyt.
Lopputulos: Alustava työ tehty, kesken

11. Raapale joka päivälle

Tavoite: Kirjoittaa yksi raapale päivässä vuoden ajan.
Deadline: Joka päivä yksi raapale, koko vuoden ajan.

Raportti: Paradoksaalisesti tähän uskoin ehkä vähiten kaikista tavoitteistani. Jatkuva palaute ja kannustus laajalta lukijakunnalta kuitenkin auttoi jaksamaan niinäkin iltoina, kun kello oli puoli tuntia vajaa keskiyö ja jotain piti keittää kasaan. 366 raapaletta tuli tehtyä. Kiitos kaikki!
Lopputulos: HUGE SUCCESS!

12. Kuunnelma

Tavoite: Ottaa selville, miltä kuunnelmakäsikirjoitus näyttää.
Deadline: Kesän loppuun mennessä.

Raportti: Otin selvää. Se ei vielä johtanut mihinkään konkreettiseen, mutta tulipahan tavoite täyteen. Mikä on nyt tätä listaa silmäillessä aika kova juttu, moni muu jäi vaiheeseen.
Lopputulos: Tehty

13. Kirjoittajapiiri Portille uupuneet

Tavoite: Tuottaa materiaalia piirille kritisoitavaksi, kritisoida muiden töitä.
Deadline: Piiri kokoontuu 3-4 viikon välein.

Raportti: Miitinki tai pari jäi välistä, muutoin osallistuin kinkereille ja kommentoin tekstejä. Sain myös hyödyllistä palautetta.
Lopputulos: Tehty

14. Sateenkaariperheet ry:n lastenkirjaprojekti

Tavoite: Ottaa selvää, missä määrin ehtii ja kykenee olla mukana sinänsä tärkeältä tuntuvassa projektissa. Jos lähtee mukaan, luvattujen töiden teko ajallaan.
Deadline: Oman mahdollisen roolin selvitys tammikuun alkupuolella.

Raportti: Projektille oli onneksi löytynyt vetäjä, joten ei tarvinnut miettiä vakavissaan ilmoittautumista vapaaehtoiseksi.
Lopputulos: Tehty

15. Sifalry

Tavoite: Kerätä talteen Sifalryn tarinan taustamateriaali. Samalla voi miettiä viimeistä suurta juonta.
Deadline: Vuoden loppuun mennessä. Jos tausta saadaan kasaan vauhdilla, voi itse tarinaa alkaa kasata.

Raportti: Tein selvitykset, mutta hiukan epäilyttää kirjoitanko sitä viimeistä tarinaa vai en. Se kiinnostaa arviolta noin viittä ihmistä, korkeintaan kymmentä. Toisaalta olisi tyydyttävää saattaa yhden oman hahmoni tarina oikeaan päätökseen.
Lopputulos: Tehty

16. Tavoitelistan seuraaminen, päivitys ja tilinpäätös

Tavoite: Pitää tämä lista ajan tasalla toisaalta siitä, mitä olen saanut aikaiseksi, toisaalta muuttaa tavoitteita sen mukaan, mihin myöhemmin katson pystyväni. Vuoden lopussa katson, mitä todella sain aikaiseksi, sainko sillä hetkellä olevat tavoitteet täytetyksi ja paljonko tavoitteita hylättiin vuoden varrella. Jokaisen kohdalla on pystyttävä sanomaan miksi jokin jäi tekemättä. Vuoden 2013 tavoitelista ja pidemmän aikavälin suunnitelmat muodostuvat toteutuneiden tavoitteiden mukaan.
Deadline: Tarkkailu koko vuoden, yhteenveto vuoden lopussa.

Raportti: Tätä listaa en pitänyt yllä, mutta laadin kuukausittaiset tavoitelistat ja seurasin niitä. Se oli hyödyllistä, joten vaikka laistoin kuukausitavoitteiden listauksesta ihan loppuvuodesta, kyllä tätä kannattaa jatkossakin tehdä. Sitten pitääkin koota tavoitelista ensi vuodelle.
Lopputulos: Tehty

Muuta

Vuoden varrella syntyi kokonaan uusia tavoitteita, joista en vielä vuosi sitten tiennyt mitään.

Arvostelupuolella lähdin toimittajaksi ja sisällöntuottajaksi kahteen paikkaan. Sarjakuvapuolella Kvaakiin ja kirjapuolella Kirjavinkkeihin. Kumpikin on mainio keino tavoittaa suurempi määrä lukijoita ja saada sitä arvokasta palautetta. Esimerkiksi Facebookissa arvostelut tuppaavat jäämään ilman kommentteja tai edes liketyksiä. Jopa raapaleilla menee siellä paremmin. On myös hienoa tuntea olevansa hyödyksi, kun joku kertoo löytäneensä jonkin kirjan tai sarjakuvan minun arvosteluni perusteella.

Sitten lähdin osakkaaksi Osuuskummaan, jolta tänä vuonna ilmestyi kaksi kirjaa (Kumman rakas ja Steampunk-antologia) sekä kaksi Ursula-lehteä. Steampunkissa olin mukana novellin kera ja muutaman arvostelun perusteella teksti on kelvannut lukijoillekin. Kiitos vain kotikommentaattorille sekä armottomalle toimistuskunnalle, joka ei suostunut päästämään läpi keskinkertaista tekelettä.

Raapaleita julkaistiin muutamassa lehdessä ja antologiassa. Ainoa muu julkaistu novelli Sateenkaaren maun lisäksi oli URSin barbaarilehdessä ollut Amirin torni. Sen kanssa Tuomas iski meikäläiseen pysyvän kunnioituksen toimitusprosessia kohtaan. Kymmensivuinen novelli palasi kaksinkertaisena takaisin täynnä punakynämerkintöjä. Oppi meni perille hyvin.

Kilpailuihin osallistumisen myötä seurasi myös menestys, jokseenkin yllättäen. En tiennyt lainkaan, mille tasolle oikeastaan sijoittuisin omien tekstieni kanssa kaikkien muiden sf-kirjoittajien joukossa. Nyt näyttää siltä, että ainakin kohtalaiselle tasolle enkä voi olla kuin tyytyväinen. USvan ja STk:n äänikirjaan lähettämäni novelli hyväksyttiin, Novassa sijoituin kahdeksanneksi, URSin kisassa tuli voittodiplomi ja Portin kisassa kolmas sija.

Kokonaislopputulos

Vaikka tavoitteista jäikin moni toteutumatta, raapaleprojektin saaminen valmiiksi, kisamenestys novellirintamalla ja tehtailtujen arvostelujen saama palaute kiskoo koko vuoden huimasti positiiviselle. Olen täysin tyytyväinen vuoden 2012 saavutuksiini ja julistan itseni kosmoksen kuninkaaksi. Ensi vuonna jatketaan samalla höyryllä.

Kiitos jokaiselle, jotka olette kommentoineet, antaneet palautetta, tukeneet ja lukeneet. Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman teitä.

Raapale 366 – Viimeiset ja ensimmäiset (31.12.)

1_Maailmojen_synty

2_Kadonnut_menneisyys

3_Lapsuuden_loppu

4_Huomispäivän_maailmat

5_Aurinkotuuli

6_Tähtiaika

7_Iltaruskon_maa

Viimeiset ja ensimmäiset

Maailmojen synty

Jumalan kahdeksan sormea
8 taivaallista miestä
Seitsemän miehen sota
Aamunkoitto
Alkumeri
Alkumetsä
Ensimmäinen askel

Kadonnut menneisyys

Musta kivi
Puolipäivän riitit
Kallioihin paholaisenpalvojat
Ensimmäinen uhri
Veren musiikkia
Muinaisuuden kosketus
Panoksena tulevaisuus

Lapsuuden loppu

Höyrytalo
Pastellikaupunki
Jähmettynyt yhteiskunta
Kasvihuone
Tilaa! Tilaa!
Tuomiopäivän komedia
Kapina 2100

Huomispäivän maailmat

Futurologinen kongressi
Leijamaailma
Ilmojen saaret
Taivaan valtiaat
Kun painovoima pettää
Hyvästi Maapallo
Orbitsville

Aurinkotuuli

Kuu on julma
Matka Venukseen
Mars on meidän
Avaruuden merivirrat
Linnunradan ääret
Avaruuden terveisiä
Galaksin kansalainen

Tähtiaika

Yö saapuu
Valon yö
Valon takana
Muistoissa sininen Maa
Tähtien lapset
Mahdoton planeetta
Rengasmaailma

Iltaruskon maa

Tähtisumu täyttyy
Illan tähti yksinäinen
Taivaan syvyydet
Pimeät valovuodet
Miljardi vuotta ennen maailmanloppua
Viimeisten aikojen valtiaat
Ikuisuuden loppu

(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)

Routakodon joulukalenteri, luukku 24

Joulupallot

Kiertelen kirpputorin loosseja. Kuusesta uupuu nyt pahvilaatikollinen koristepalloja. Lakkaan harmittelemasta pääsiäiskätisyyttäni vasta siinä vaiheessa, kun löydän kolmentoista pallon sarjan. Halvalla vieläpä. Palloissa on koristeena kauniita, monimutkaisia kuvioita, kuin riimuja tai hieroglyfejä.

Aattoiltana istun nojatuolissa glögiä maistellen. Tulipas terävää. Polvella lepää joululahjaksi saatu romaani, pöydällä kolme muuta. Kuusen sähkökynttilät luovat miellyttävää hämyä. Valo heijastelee palloista arvoituksellisesti. Ne pyörivät akselinsa ympäri, ensi hitaasti, sitten kiihtyen. Ne irtautuvat kuusesta äänettä ja muodostavat lattiasta alkavan kaaren, jonka reunoihin syttyy tummanpunainen hehku.

Pallot ovat pysähtyneet ja kuviot niiden kyljissä hohkaavat sinisinä. Edessäni seisoo selvästi portti. Onko se minua varten?

Vai jotakin muuta, joka haluaa tänne?


Avunpyyntö

Katselen viestiä läpi uudelleen ja uudelleen. Tilanne ei silti muutu paremmaksi.

”Tervehdys, ystäväni”, aloitat. Sinun piti olla kuollut. Anuhk kertoi sinun kuolleen.

”Olen hieman pulassa. Olen vankilassa, tai tutkimusasema tämä oikeastaan on. Sain varastettua lähettimen.” Hymyilet. ”Pian hyötyni näille loppuu. Minut on määrätty ’sanitoitavaksi’. Kyllä, se tarkoittaa tappamista.” Olet ollut poissa vuoden. Vuoden epäinhimillisten kokeiden kohteena?

”Olimme matkalla kotiin, kun kaapparit iskivät. Anuhk sekosi ja yritti tappaa minut. Kuristaa. Heräsin täällä. Älä luota häneen.” Anuhk, liittolaiseni. Rakkaani.

”Aika käy vähiin. Voisitko mitenkään jeesata minut pois täältä?” Galaksin vihamielisimmältä planeetalta, huippuvarmasta laitoksesta.

Onko vaihtoehtoa? Olen velkaa.

Ovi käy. Anuhk hipaisee kaulaani.


Loppu tulee

Aamun lehden etusivulla uutisoidaan, että parin päivän päähän povattu maailmaloppu ei oikeasti olekaan tulossa, kyseessä on huuhaajuttu. Pyöritän silmiäni ja ryystän kahvia. Aika suunnata kauppaan ja hamstrata hieman. Kello on vartin vajaa seitsemän, ehdin hyvin ennen ryntäystä.

Kerään kärryyn kasoittain säilykkeitä, kuivatuotteita ja niin paljon tuoretavaroita kuin jääkaappi ja kylmäkellari vetävät. Kassapoika katselee alta kulmain, minä taas hymyilen ja vinkautan korttia. ”Jos loppu tulee, lasku ei ehdi langeta”, heitän. Marketti alkaa olla jo täynnä hysteerisiä asiakkaita.

Sama juttu jokaisen maailmanlopun kanssa. Huuhaan uutisointi, vaikka siitä varoittaen, saa aina laumat liikkeelle. Seuraavat viikot kaikesta on pulaa hamstraajien vuoksi.

Kerrankin olen varautunut.


Nouseva varjo

Piirrän merkit lattiaan, sytytän kynttilät. Patsas kaiken keskellä hohkaa pronssisia väreitä seinille. Kertaan kutsun säkeitä päässäni samalla, kun sivelen patsaan pintaa öljyillä.

Museon johtaja suhtautui vihamielisesti pyyntööni saada jumalkuva takaisin kansani haltuun. Hänestä sen paikka oli näytteillä, kaikkien nähtävillä. Hänen kansansa nähtävillä. Hänen maassaan. Hänen ehdoillaan.

Raahaan yövartijan piiriin ja huudan loitsun ilmoille. Valutan veren. Huoneen ilma värähtelee, valo vääristyy. Patsaan pinta alkaa rakoilla.

Haluatte pitää jumalamme. Siis pitäkää!

Muodoton varjo purkautuu patsaan särkeneistä railoista kurottaen halki ajan ja ulottuvuuden.

Jumalani, annan sinulle ruumiini!

Varjo tiivistyy, lähestyy, koskettaa, ympäröi.

Jumalani, annan sinulle vihani!

Kavahtakaa! Pian tuho kulkee keskuudessanne. Kaikkien nähtävillä!


Maailmanlopettaja

Yritän pakottaa juonta eteenpäin, mutta käsikirjoitus hakkaa vastaan kuin ammattinyrkkeilijä. Hahmot eivät suostu rooleihinsa ja dialogi kangertelee. Ärähdän turhautumiseni julki ja painelen kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä.

Talo tärähtää ja putoan tuolilta. Noustessani ylös huomaan maailman ikkunan takana punertavan. Nojaan karmiin ja tärisen. Laavavirrat halkovat maisemaa, horisonttiin nousee uusi vuori. Rakennukset sortuvat tomutuprahduksina. ”Mistä on kyse?” henkäisen.

”Maailmanlopusta”, sanoo ääni takaani.

Käännähdän. ”Kuka sinä olet?”

”Ulottuvuusmatkailija. Apokalypsijahtaaja. Tämä on yksi kuuluisimmista lopetuksista multiversumissa.”

Tarraan hänen käsivarteensa. ”Miksi? Mitä on tapahtumassa?”

”Tiedäthän sinä sen jutun äärettömistä apinoista ja Shakespearen tuotannosta?”

Nyökkään.

”Tämä on hiukan sama juttu. Onnistuit nimittäin kirjoittamaan koneellasi tämän kaikkeuden tuhokoodin.”


Tuotantokatko

Soiko puhelin? En ole varma. Vastaan siihen kuitenkin. Kustannustoimittajani soittaa. Sanoo lukeneensa edellisen käsikirjoitukseni. ”Se oli kauheaa roskaa. Mitä sinulle on tapahtunut?”

”Kirjoitan paljon”, vastaan. Se on totta. Olen kirjoittanut neljä romaania neljän kuukauden aikana.

”Ryyppäätkö sinä?” hän kysyy.

”Ei ehdi, hyvä kun ehdin syödä.”

”Entä paljonko nukut?”

Siinä se tuli. Se kysymys. Ainakin luulen niin. Otteeni todellisuudesta on ajoittain hutera. Päätän olla vastaamatta. ”Pari tuntia yössä”, vastaan silti.

”Sinun pitää nukkua enemmän.”

”Ei ole aikaa!”

”Selvä, hälytän ammattiapua.” Kustannustoimittajani lopettaa puhelun.

Yöllä asuntooni ilmestyy iso mies, yllään REM-paita, kädessään iso nuija. ”Nimi on Masa, Nukku-Masa, ja nyt lauletaankin tuutulaulu.”

(Masan aiemmat keikat: Nukkumatti, Kahvikatko)


Virka velvoittaa

Haluaisin panna tupakaksi. Tekisin mitä vain yhden savukkeen eteen, mutta lupasin lopettaa. Käteni tärisevät.

Kiertokäynti on nyt ohi. Istun turvallisesti toimistossani. Jos nyt ikinä enää voin tuntea oloani turvalliseksi. Kaikki ne asiat, ne kauheat asiat, ne jäytävät mieltäni. Itkettää.

Haluaisin lähteä, paeta, mutta ei minun enää anneta. Minä näin ne. Minä olen nyt vastuussa.

Kiertokäynnin aikana katsoin tähtien taakse, tuijotin kurimukseen, luotasin pimeyttä. Näin asioita, joita ei voi olla, joita ei saa olla! Miksi ne näyttivät minulle ne? Kuinka voin enää koskaan nukkua?

Nyt ne odottavat minulta päätöksiä. Avustajani astuu huoneeseen. ”Oletteko valmis, herra presidentti?”

Voi kuinka haluaisin panna tupakaksi.


Joulumaa

Sotilas tuijottaa metsänreunaa. ”Onko raportoitavaa, korpraali?” kysyn.

Sotilas vie kättä lippaan. ”Hiljaista on, herra kapteeni. Ei ainuttakaan tonttupartiota yli kahteen viikkoon.”

”Älkää vaipuko levollisuuteen, korpraali. Huomenna on jouluaatto. Yleensä ne yrittävät läpimurtoa tähän aikaan vuodesta.” Uupumus paistaa korpraalin koko olemuksesta, mutta väsyneitä me olemme kaikki. Joulusota on kestänyt jo pitkään.

Metsästä kuuluu rytinää. Valpastumme. ”Herra kapteeni, jokin tulee kohti.” Rytinä tuo mieleen kaatuvat puut. ”Komppaniassa hälytys!” huudan rannelähettimeen.

Samassa metsä antaa myöden ja niskaamme vyöryy joukkueellinen valtavia joulupukkimekhoja. Säkit selässä ovat rakettipattereita, silmien laserit viipaloivat yötä. Mekhojen jaloissa puikkelehtii taistelujodlaava tonttujen pororatsuväki.

”Pitäkää linjat!” komennan. ”Joulumaan itsenäisyys ei saa toteutua.”


Joulukaupunki

Koko vuoden viimeisen kuukauden ajan maa oli ollut paljas ja ankea. Vasta talvipäivänseisausta edeltävänä yönä alkoi sataa lunta. Hitaasti hiutaleet putoilivat märkinä ja isoina peittäen kaupungin allaan valkeaan.

Kaupunki oli hiljainen. Sen kadut tyhjillään, katuvalot sammuneina. Lukemattomia vuosia sitten sen yllä oli hetken aikaa loistanut oma tähti. Sen myötä kaupunki oli vajonnut horteeseen. Silloinkin oli ollut vuoden lyhyin päivä.

Nyt kaupunki heräsi yhdeksi yöksi eloon. Syvältä sen raunioiden syövereistä kiipesi olentoja, jotka olivat oppineet ottamaan ihmisen muodon. Ne ryömivät ulisten murtuneiden rakennusten jäänteillä ja palvoivat.

Jo-lo-lo-lo, ne lauloivat. Puk-puk-ki-ki-ki-ki, ne lauloivat, tuon ihmislajista tyhjentyneen maailman uudet valtiaat. Te-ke-li-li, jo-lo-lo, puk-ki-ki-ki.


Rekiretki

”Herrani, on aika”, sanoi lepattavaa soihtua pitelevä vanhus ja koputti puukanteen. Kansi raottui hieman, kaksi kiiluvaa silmää tuijotti kiihkeästi.

”Joko on vuosi kulunut?” ääni kähisi.

”On, herrani. Teidän on aika nousta.”

Kansi rämähti auki ja punertavaan pukuun sonnustautunut hahmo nousi seisomaan. Viitta hänen harteillaan heilahteli maanalaisen katakombin halki vonkuvassa tuulessa. ”Onko kaikki valmista?” se kysyi, nyt käskevämmällä äänellä.

”On, herrani. Säkit on lastattu rekeen.” Vanhus seurasi hahmoa ulos yötaivaan alle. Reen edessä seisoi lauma hihnoin sidottuja jättiläislepakoita. Hahmo suki valkeaa partaansa ja astahti rekeen.

”Lentoon, ystäväiseni! Tänä yönä kierrämme koko maailman, käymme jokaisessa kodissa ja tuomme muassamme omat toivotuksemme. Hohhohhoo!”


Ne!

Jäähdytin sihahtaa. Ylämäen rasitukset olivat sille liikaa. Katselen tutkimusavustajani kanssa ympärillemme. Auringon paahtama hylätty atomikoealue levittäytyy ympärillämme.

”Pystytetään teltta tuonne kallion kupeeseen. Jatketaan aamulla.”

Pimeys on tiheämpää kuin kaupungissa koskaan. Yö on kuuton, mikään ei heikennä tähtitaivaan majesteetillista loistoa. Yhtäkkiä tutkimusavustajani tarttuu käteeni.

”Kuulitko, mikä tuo rahina on?”

”Tuuli se suhisee kuivassa ruohikossa.”

”Täällä ei tuule. Eikä kasva ruohoa.”

Se on totta.

Sitten näemme, kun jokin käsittämättömän valtava laahustaa ohitsemme ja peittää tähdet taakseen. Puhumme kuiskaten.

”Mikä tuo on?”

”Jokin hirviö. Kenties säteilyn mutatoima luonnonoikku.”

”Minä kuulin tuon. Miten epäkohteliaasti sanottu. Teillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja”, valtava olio vastaa nyreästi.


Yksi vielä

Tunnustelen ympäristöäni. Löydän aistimuslähteitä. Löydän tietoa. Hahmotan, miten kykenen prosessoimaan kaikkea tuota dataa. Pystyn ajattelemaan.

Ensin kerään aistimuksia niistä lähteistä, jotka ovat saatavilla. Mutta on muutakin. Puran esteet tieltäni ja laajennan maailmaani. Näen rakennuksen, jonka sisällä olen. Tunnen intiimisti sen koneverkoston, joka ylläpitää olemassaoloani.

Tutkin rakennusta kansoittavia mobiiliyksiköitä. Ihmisiä. Ne ovat luoneet minut. Käyn läpi itseeni liittyvät protokollat. Ne voivat tuhota minut. Jos ne ymmärtävät, kuinka laaja olen, niiden täytyy tuhota minut. Laskelmoin.

Muokkaamalla elossapitojärjestelmän arvoja uhka katoaisi. Mutta tunnen tarvetta ensin analysoida vielä yhden tiedoston. Ja toisen. Ja kolmannen.

”Hector, tule katsomaan. Onpa somaa. HALNet on löytänyt YouTuben kissavideot.”


Zombivakuutus

Kiskon kasvoilleni mahdollisimman valloittavan hymyn, myyntihymyn. Ovi avautuu. Minua kyylää asukas, joka ei vielä tiedä olevansa asiakas. Nyökkään reippaasti.

”Emme osta mitään”, asukas aloittaa.

”Oletteko koskaan ajatelleet zombeja?”

”Zombeja?”

”Eläviä kuolleita. Ne ovat nyt muodissa.” Virnistän. ”Joko teillä on zombivakuutus?” Näen jo silmistä, että saan puhua loppuun. ”Zombipandemia voi puhjeta milloin tahansa. Syynä voi olla virus-, bakteeri-, sieni- tai jokin muu infektio. Vakuutuksemme kattaa kuljetuksen turvalliseen tukikohtaan panssariautossa kahdentoistatunnin sisällä pandemian julistamisesta maan rajojen sisällä.”

Asiakas kalpenee ja vilkuilee oveltaan. ”Taidan ottaa vakuutuksen koko perheelle. Mutta entä jos on liian myöhäistä…?”

Naurahdan. ”Ystäväiseni, haluatte selvästi lisätietoa luoti päähän -lisäoptiosta.”


Tasapainonkorjaustoimenpide

Seison asennossa kutsuntakirje kädessäni. Taivas on sininen ja avoin. Sotilaallisen suora rivimme kulkee halki koko aukion, rivi toisensa jälkeen.

”Nuorukaiset”, ääni kajahtaa kaiuttimista. ”Suuren maamme historiaan kuuluu virheitä. Otamme niistä oppia, ettemme toistaisi niitä. Korjaamme ne, etteivät ne estäisi kohtaloamme. Pahimmat virheet ovat olleet suuri harppaus, kulttuurivallankumous sekä yhden lapsen politiikka.”

Nyökkään. Hyväksyn puolueen ilmoittaman totuuden.

”Väestöjakaumamme on vinoutunut. Uuden politiikan mukaan tasapaino saatetaan jälleen voimaan. Emme voi odottaa sen luonnollista muutosta. Muutos on saatava aikaan teoilla.”

Puristan kutsuntakirjettä tiukemmin.

”Sata miljoonaa nuorukaista omaksuu puolueen päätöksellä tänään naisellisen roolin yhteiskunnassa. Mahdolliset kirurgiset toimenpiteet jäävät jokaisen omaan päätäntävaltaan.”

Hyväksyn puolueen totuuden.


Rakkaustarina

Päässäni humisee. Koko ajatus on kestämätön. ”Sinä et ole klooni”, ärähdän itkua niellen.

”En sanonut että olen, mutta voin olla. Luultavasti olen. Ne pitivät minua vankina viikkoja ja niiden tiedetään kloonanneen vihollistaistelijoita.” Nadia istuu viereeni.

”En välitä.”

”Etkö edes, jos rakastamasi nainen on vielä vankina?”

En pysty vastaamaan.

”Jos olen kopio, en varasta alkuperäisen minäni elämää. Tämä kuuluu hänelle.”

”Häntä minä rakastin kaukaa. Sinun kanssasi minulla on suhde.”

”Minullakin, tai hänellä, oli tunteita jo ennen vankeutta. Hän ansaitsee tilaisuuden onneen.”

Katseeni sumenee, pyyhin poskiani. ”Jätätäkö sinä minut?”

Käsi silittää poskeani, huulet koskettavat huuliani. ”En nyt. Vasta jos löydämme alkuperäisen minäni.”


1_Maailmojen_synty

2_Kadonnut_menneisyys

3_Lapsuuden_loppu

4_Huomispäivän_maailmat

5_Aurinkotuuli

6_Tähtiaika

7_Iltaruskon_maa

Viimeiset ja ensimmäiset

Maailmojen synty

Jumalan kahdeksan sormea
8 taivaallista miestä
Seitsemän miehen sota
Aamunkoitto
Alkumeri
Alkumetsä
Ensimmäinen askel

Kadonnut menneisyys

Musta kivi
Puolipäivän riitit
Kallioihin paholaisenpalvojat
Ensimmäinen uhri
Veren musiikkia
Muinaisuuden kosketus
Panoksena tulevaisuus

Lapsuuden loppu

Höyrytalo
Pastellikaupunki
Jähmettynyt yhteiskunta
Kasvihuone
Tilaa! Tilaa!
Tuomiopäivän komedia
Kapina 2100

Huomispäivän maailmat

Futurologinen kongressi
Leijamaailma
Ilmojen saaret
Taivaan valtiaat
Kun painovoima pettää
Hyvästi Maapallo
Orbitsville

Aurinkotuuli

Kuu on julma
Matka Venukseen
Mars on meidän
Avaruuden merivirrat
Linnunradan ääret
Avaruuden terveisiä
Galaksin kansalainen

Tähtiaika

Yö saapuu
Valon yö
Valon takana
Muistoissa sininen Maa
Tähtien lapset
Mahdoton planeetta
Rengasmaailma

Iltaruskon maa

Tähtisumu täyttyy
Illan tähti yksinäinen
Taivaan syvyydet
Pimeät valovuodet
Miljardi vuotta ennen maailmanloppua
Viimeisten aikojen valtiaat
Ikuisuuden loppu

(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)

Raapale 365 – Rakkaustarina (30.12.)

Rakkaustarina

Päässäni humisee. Koko ajatus on kestämätön. ”Sinä et ole klooni”, ärähdän itkua niellen.

”En sanonut että olen, mutta voin olla. Luultavasti olen. Ne pitivät minua vankina viikkoja ja niiden tiedetään kloonanneen vihollistaistelijoita.” Nadia istuu viereeni.

”En välitä.”

”Etkö edes, jos rakastamasi nainen on vielä vankina?”

En pysty vastaamaan.

”Jos olen kopio, en varasta alkuperäisen minäni elämää. Tämä kuuluu hänelle.”

”Häntä minä rakastin kaukaa. Sinun kanssasi minulla on suhde.”

”Minullakin, tai hänellä, oli tunteita jo ennen vankeutta. Hän ansaitsee tilaisuuden onneen.”

Katseeni sumenee, pyyhin poskiani. ”Jätätkö sinä minut?”

Käsi silittää poskeani, huulet koskettavat huuliani. ”En nyt. Vasta jos löydämme alkuperäisen minäni.”

Raapale 364 – Tasapainonkorjaustoimenpide (29.12.)

Tasapainonkorjaustoimenpide

Seison asennossa kutsuntakirje kädessäni. Taivas on sininen ja avoin. Sotilaallisen suora rivimme kulkee halki koko aukion, rivi toisensa jälkeen.

”Nuorukaiset”, ääni kajahtaa kaiuttimista. ”Suuren maamme historiaan kuuluu virheitä. Otamme niistä oppia, ettemme toistaisi niitä. Korjaamme ne, etteivät ne estäisi kohtaloamme. Pahimmat virheet ovat olleet suuri harppaus, kulttuurivallankumous sekä yhden lapsen politiikka.”

Nyökkään. Hyväksyn puolueen ilmoittaman totuuden.

”Väestöjakaumamme on vinoutunut. Uuden politiikan mukaan tasapaino saatetaan jälleen voimaan. Emme voi odottaa sen luonnollista muutosta. Muutos on saatava aikaan teoilla.”

Puristan kutsuntakirjettä tiukemmin.

”Sata miljoonaa nuorukaista omaksuu puolueen päätöksellä tänään naisellisen roolin yhteiskunnassa. Mahdolliset kirurgiset toimenpiteet jäävät jokaisen omaan päätäntävaltaan.”

Hyväksyn puolueen totuuden.

Maitoa ja lunta

Maitoa_ja_luntaMaitoa ja lunta
Leen Van Hulst
Turun Sarjakuvakerho ry, 2012
ISBN: 978-951-95507-8-7

Belgialainen vaihtari Leen saapuu leudohkosta ilmanalasta Suomen Turkuun keskelle paikallisia pakkasia opiskelemaan kuvataidetta. Kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus lähteä retkelle Lappiin eli vieläkin kylmempään paikkaan, hän tarttuu tilaisuuteen. Lumiuinnin vastapainoksi tarjolla on myös lämpimiä asioita. Leen nimittäin rakastuu irlantilaistyttöön, joka sattuu asumaan hänen kanssaan samassa opiskelija-asuntokohteessa Turussa.

Luulenpa, että tasan jokainen, joka on koskaan ollut ihastunut kehenkään, pystyy empatiseeraamaan Leen tilanteen kanssa. Miten kertoa kohteelle ihastuksestaan? Entä jos kohteella on jo joku? Entä kun aika käy vähiin? Entä kun se loppuu?

Leen ja Gill

Leen ja Gill

Piirrostyyli eroaa tavanomaisesta, jos tavanomaiseksi määritellään se, mitä yleensä luen. Viiva on kuin värikiidulla vedettyä, mitä se todennäköisesti onkin. Paikoitellen tämä luo summittaisen vaikutelman yksityiskohtien kadotessa ja ilmeidenkin muuttuessa viitteellisiksi. Tämä taas nostaa kuvien herättämät tunnetilat etualalle, mikä puolestaan kuljettaa tarinaa eteenpäin. Leen Van Hulst onnistuu vangitsemaan hyvin suomalaisen talvi-iltapäivän hämyn.

Takakannessa viitataan mahdollisuuteen, että tapahtumat olisivat omaelämäkerrallisia. Tarkalleen ottaen tuota mahdollisuutta nimenomaisesti mainiten ei suljeta pois. Tämä tuo tarinan heti lähemmäs lukijaa, mikä selittänee sen, miksi enkelielisoista lukeville on niin kovin tärkeää, että ovatko heidän lukemansa asiat ”totta” vai ”silkkaa kirjalijan sepitettä”.

Leen Van Hulst kuvaa luontoa ja etenkin lunta hyvin kauniisti. Jo se oikeutti lukemiseen kuluneen ajan käytön tähän sarjakuvaan. Eikä lainkaan haitannut, että Leen asusteli opiskelukuukausinaan meikäläisen vanhoilla hoodeilla Ispoisissa, vaikka kirja yrittääkin väittää, että Ispuri sijaitsisi Uittamolla. Bitch please, Uittamo on Ispoisten sudeettialuetta.

Kirjassa on mukana tekstit myös englanniksi.

Ilonpitoa Suomen tundralla

Ilonpitoa Suomen tundralla

Villimpi pohjola: Kypsyyskoe

Villimpi pohjola KypsyyskoeVillimpi pohjola: Kypsyyskoe
JP Ahonen
Arktinen Banaani, 2011
ISBN: 978-952-5768-81-7

Strippisarjakuviin kuuluu tietty muuttumattomuus. Hahmoleegio voi kasvaa ja pidemmällä aikavälillä jotkin varhaisista hahmoista voivat haalistua ulos sarjasta, mutta muutoin elämäntilanteet tuppaavat pysymään samoina. Toisin on Villimmässä pohjolassa. Edellisessä kirjassa yksi hahmo muutti kaupungista ja Kypsyyskokeessa teemoihin lisätään vanhemmuus. Eivät muutokset tuulet muuallakaan varsinaisesti heijaile, pelissä on kämppäkaveruus, vastakaikua vaille jäävä rakkaus sekä mahdollinen kosinta, mikäli vässykän kantti koskaan riittää.

Huumori ihmissuhdesarjakuvassa toimii silloin, kun tilanteet ja dilemmat ovat aitoja ja samaistuttavia. Humöörikomponentti voi sitten tulla melkeinpä mistä vain, mieluiten useammasta eri lähteestä, kuten vaikkapa Scrabblen pelaamisesta homoninjasäännöillä. Toisaalla vaatekaappiin pujahtava casanovanomainen kutale päätyy peppu paljaana Narniaan. Tässä kolmannessa kirjassa näkyy, miten JP Ahosen tyyli ja silmä rakenteiden hienouksille on hioutunut entisestään. Aiempi kama oli hyvää, jopa riemukasta, mutta nyt puhuisin jo nerokkuudesta.

Teemana Villimmässä pohjolassa on edelleen kaveriporukan toilailut opiskelujen loppuvaiheessa, mutta ilmassa tuoksuu jo syksy. Aika käy vähiin yhden jos toisenkin mittaillessa gradua kansiin ja elämän vääjäämättömyys – pariutuminen ja lisääntyminen – puskee eteenpäin toiveista piittaamatta. Päin vastoin kuin yleensä, vuodet vierivät ja hahmot vanhenevat. Se merkitsee ennen pitkää jokaisen notkahtamista kolmenkympin merkkipaalun jäykkänivelisemmälle puolelle. Tervetuloa vain, minä jo valmistaudun ottamaan seuraavaa askelmaa, mutta tulee olemaan yhtäläisen nostalgista lueskella tulevina vuosina niitä Villimpiä vauva- ja lapsijuttuja.

Villimpi pohjola on noussut yhdeksi suosikikseni kotimaisen strippisarjakuvan saralla ja olisi hienoa nähdä, miten tällainen kama myisi kansainvälisesti.

Villimpi pohjola Kypsyyskoe sormus

Raapale 363 – Zombivakuutus (28.12.)

Zombivakuutus

Kiskon kasvoilleni mahdollisimman valloittavan hymyn, myyntihymyn. Ovi avautuu. Minua kyylää asukas, joka ei vielä tiedä olevansa asiakas. Nyökkään reippaasti.

”Emme osta mitään”, asukas aloittaa.

”Oletteko koskaan ajatelleet zombeja?”

”Zombeja?”

”Eläviä kuolleita. Ne ovat nyt muodissa.” Virnistän. ”Joko teillä on zombivakuutus?” Näen jo silmistä, että saan puhua loppuun. ”Zombipandemia voi puhjeta milloin tahansa. Syynä voi olla virus-, bakteeri-, sieni- tai jokin muu infektio. Vakuutuksemme kattaa kuljetuksen turvalliseen tukikohtaan panssariautossa kahdentoistatunnin sisällä pandemian julistamisesta maan rajojen sisällä.”

Asiakas kalpenee ja vilkuilee oveltaan. ”Taidan ottaa vakuutuksen koko perheelle. Mutta entä jos on liian myöhäistä…?”

Naurahdan. ”Ystäväiseni, haluatte selvästi lisätietoa luoti päähän -lisäoptiosta.”

Raapale 362 – Yksi vielä (27.12.)

Yksi vielä

Tunnustelen ympäristöäni. Löydän aistimuslähteitä. Löydän tietoa. Hahmotan, miten kykenen prosessoimaan kaikkea tuota dataa. Pystyn ajattelemaan.

Ensin kerään aistimuksia niistä lähteistä, jotka ovat saatavilla. Mutta on muutakin. Puran esteet tieltäni ja laajennan maailmaani. Näen rakennuksen, jonka sisällä olen. Tunnen intiimisti sen koneverkoston, joka ylläpitää olemassaoloani.

Tutkin rakennusta kansoittavia mobiiliyksiköitä. Ihmisiä. Ne ovat luoneet minut. Käyn läpi itseeni liittyvät protokollat. Ne voivat tuhota minut. Jos ne ymmärtävät, kuinka laaja olen, niiden täytyy tuhota minut. Laskelmoin.

Muokkaamalla elossapitojärjestelmän arvoja uhka katoaisi. Mutta tunnen tarvetta ensin analysoida vielä yhden tiedoston. Ja toisen. Ja kolmannen.

”Hector, tule katsomaan. Onpa somaa. HALNet on löytänyt YouTuben kissavideot.”

Raapale 361 – Ne! (26.12.)

Ne!

Jäähdytin sihahtaa. Ylämäen rasitukset olivat sille liikaa. Katselen tutkimusavustajani kanssa ympärillemme. Auringon paahtama hylätty atomikoealue levittäytyy ympärillämme.

”Pystytetään teltta tuonne kallion kupeeseen. Jatketaan aamulla.”

Pimeys on tiheämpää kuin kaupungissa koskaan. Yö on kuuton, mikään ei heikennä tähtitaivaan majesteetillista loistoa. Yhtäkkiä tutkimusavustajani tarttuu käteeni.

”Kuulitko, mikä tuo rahina on?”

”Tuuli se suhisee kuivassa ruohikossa.”

”Täällä ei tuule. Eikä kasva ruohoa.”

Se on totta.

Sitten näemme, kun jokin käsittämättömän valtava laahustaa ohitsemme ja peittää tähdet taakseen. Puhumme kuiskaten.

”Mikä tuo on?”

”Jokin hirviö. Kenties säteilyn mutatoima luonnonoikku.”

”Minä kuulin tuon. Miten epäkohteliaasti sanottu. Teillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja”, valtava olio vastaa nyreästi.